Kuulumiset pikakelauksella

Aikaa taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta... Kaikenlaista taas sattunut ja tapahtunut tällä välin. Ensinnäkin syksyllä saimme jännittää Hillan puolesta, että selviääkö se rohmupossu hengissä edes tempauksestaan. Hilla söi pihaltamme myrkyllisiä sieniä ja meni tunnissa tosi heikkoon kuntoon. Hilla oksensi heti syötyään melkein kaikki sienet, muttei ilmeisesti kaikkia. Myöhemmin oksentelu jatkui, pissaaminen lisääntyi, kävely meni hoiperteluksi jne. Kiireellä vaan taas ajeltiin Hattulan Univetiin, paikalle päästyämme Hilla jo paskoi alleen ja oli lähes tolkku pois. Se makasi vain lattialla ihan vetelänä... Hoito päästiin aloittamaan onneksi pian. Hilla jäi yöksi tehohoitoon ja lääkäri ei luvannut sen selviävän aamuun. Sen verran vakava tilanne oli kyseessä. Lupasivat soittaa minulle heti, jos jotain tapahtuu. Koko yön "nukuin kännykkä kädessä", johon ei onneksi soitettu yön aikana. Aamulla soitin Univetiin, ja siellä se Hilla oli kaikissa sielun ja ruumiin voimissa vinkunut ruokaa ja touhunut häkissä minkä kerkis. :) Säikähdyksellä selvittiin! Hinnaksi näille sienille tuli n. 1200 euroa.

Näitä kahta sienilajiketta Hilla söi.

Naavan kanssa treenattu Kantoluodon ohjeiden mukaan seuraamista ja mielialaa uusiksi. Hyvin ollaan edistytty sen suhteen treeneissä. Tänään myös käytiin BH-kokeessa, joka läpäistiin. JES!

BH-kokeesta 11.4.15. Kuvaaja Miikka Hakio

Ehtihän tosissaan Naavan äippä Pinkkikin olemaan meillä hoidossa. Harvinaista on, että Naava tulee jonkun nartun kanssa toimeen, mutta Pinkin kanssa ei mitään ongelmaa. Kaikki meni hienosti ja Pinkkikin pääsi hieman tottistelemaan pihalla sekä opettelemaan meidän tyttöjen bravuuria "pitämistä", jossa herkkua pidetään niin kauan hampaiden välissä, kunnes annetaan lupa syödä se.

Hilla, Naava ja Pinkki

Kesän ja syksyn tunnelmat

Kesä tuli ja kesä meni taas kerran. Niin taitaa kyllä olla jo syksykin kohta ohi... Kovasti treenattiin tokoa, tottista, esineruutua ja metsäjälkeä Naavan kanssa. Hillan kanssa treenaaminen oli aika vähällä, kun maastojen saaminen mejää varten hankalaa ja en nyt sitten saanutkaan koiraa kisakuntoon syksylle tavoitteiden mukaisesti. Kiireistä on ollut kaiken yhteensovittamisessa, mutta talvi onneksi tuo taas helpotuksen maastolajien jäädessä tauolle.

Naava ja tyyni Ähtärinjärvi

Koerintamalla meni vähän vireen takia läskiksi elokuun tokokokeet Naavan kanssa ja sen jälkeen jäätiinkin tauolle hetkeksi kokeista. Näyttelyssäkin ehdimme kerran käydä Naavaa esittelemässä Tervakoskella. Sieltä sitten tulikin sitten ihan yllätyksenä AVK1 PN1 SA ROP SERT CABIB! Naavan velipuoli Silogården's Hero oli VSP ja Naavan isukki Baro VET-ROP.

Naava ja Sanna kehässä

 

Hero ja Naava

Kyllä kesällä ehdittiin rentoutuakin ja viettää mökkielämää. Hilla sai siellä ottaa aivan rennosti uiden ja touhuten pihalla. Naavan kanssa tosin aina otetaan ilo irti lähipelloista ja metsistä treenin muodossa. Kun tokon SM-kisat meni meidän osalta läskiksi, kun ei saatu seuralle joukkuetta, niin tehtiin rento kesäreissu Poriin Mirvan ja Renne-staffin kanssa.

Kesälomailua mökillä

Naava ja Renne Yyterin koirarannalla

Naavan kanssa moni asia aukesi kesän aikana mm. Kantoluodon tottisohjeilla sekä Oili Huotarin tokokoulutuksissa. Paljon olen apuja saanut myös ihanilta treenikavereiltani sekä Tomerilta! Silti on vielä paljon työtä edessä vireen suhteen. Edellisessä Tomerien J-pentujen tapaamisessa 6.9. palauteltiin taas ohjaajaa ruotuun tottiksen osalta ja  siitä lähtien on kasvattajan ohjeiden mukaan menty: paljon leikkiä ja viretilan nostamista, unohtamatta sitä kuuluisaa ”Aku Ankka lässytystä”. Parhaani mukaan olen yrittänyt välttää kaavamaisuutta, mutta on se hemmetin vaikeaa tällä mielikuvituksella… Yllättävän hyvin olen onnistunut kuitenkin. Haukutus osana vireen nostoa toimii mielestäni hyvin ja ilman ”lupaa” ei liiemmin haukuta. Ennen niin herkkis-Naukkis ei uskaltanut ollenkaan hypätä treenissä mua vasten saati leikkiä tunteella ja varomatta mun näppejä. Nykyään tekee molempia jo ilman sitä painetta, mikä siihen ennen liittyi! Ei enää yhtään varo mun näppejä ja hyppää namipalkkaa hakemaan ylhäältä. Lelulla kanssa vasten hyppääminen vielä työn alla.

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon edistystä Naavan ja minun välisessä suhteessa ja sitä kautta taisteluleikkikin parantanut. Naava uskaltaa treeneissä olla myös jo hieman röyhkeäkin... Nimimerkillä muista tarjota lelua ajoissa palkaksi tai pidä lippiksestä kiinni, kun se röyhkimys yrittää siihen nappaa kiinni ;) Nyt 25.10. ja 5.11. olisi Kantoluodon semmat ja sieltä sitten taas haetaan jatkovinkit tottikseen.  


Naava käväisi myös MH:ssa 7.9. Kangasalla, jossa kuvaajina Heidi Kaatiala ja Pirjo Kelloperä. Lähdettiin matkaan ”Tomeralla porukalla” ja testaukseen osallistui myös Naavan veli Mörö. Hienosti meni päivä, mitä nyt itse meinasin tukehtua kirjaimellisesti yskään. Naavan ja Mörön testit meni aikalailla odotetusti, ja itse olen ainakin erittäin tyytyväinen. Naavalla oli koko päivän vaan niin hauskaa siellä, ettei sitä oikein hetkauttanut mikään. Oikein Linnanmäki-päivä!

Tässä Naavan arvostelu:

1a	Kontakti, tervehtiminen	4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b	Kontakti, yhteistyö	4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c	Kontakti, käsittely	4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a	Leikki 1, leikkihalu	5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b	Leikki 1, tarttuminen	5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c	Leikki 1, puruote ja taisteluhalu	3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta
3a1	Takaa-ajo 1	3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3a2	Takaa-ajo 2	4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b1	Tarttuminen 1	1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3b2	Tarttuminen 2	3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä
4	Aktiviteettitaso	4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a	Etäleikki, kiinnostus	3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b	Etäleikki, uhka/aggressio	1 Ei osoita uhkauseleitä
5c	Etäleikki, uteliaisuus	3 Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo
5d	Etäleikki, leikkihalu	4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5e	Etäleikki, yhteistyö	5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a	Yllätys, pelko	1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b	Yllätys, puolustus/aggressio	1 Ei osoita uhkauseleitä
6c	Yllätys, uteliaisuus	5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d	Yllätys, jäljellejäävä pelko	1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e	Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus	1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a	Ääniherkkyys, pelko	1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7b	Ääniherkkyys, uteliaisuus	5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c	Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko	1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita vai väistämistä
7d	Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus	1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a	Aaveet, puolustus/aggressio	1 Ei osoita uhkauseleitä
8b	Aaveet, tarkkaavaisuus	4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c	Aaveet, pelko	2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
8d	Aaveet, uteliaisuus	5 Menee katsomaan ilman apua
8e	Aaveet, kontaktinotto aaveeseen	5 Innostunutta kontaktinottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu
9a	Leikki 2, leikkihalu	4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b	Leikki 2, tarttuminen	5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
10	Ampuminen	2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Kuitenkin selkeämpää nähdä koko testi videolta, joten täältä se video löytyy. Kiitos Mimmalle kuvaamisesta!
 

Leireilyä 6.-8.6.2014

Kesän yksi ehdottomista kohokohdista on jälleen ohi: Tomerien leiri! Tällä kertaa pääsimme ihan oikeasti majoittumaankin Hauhoviin, kun viimeksi pääsimme oikein "täysihoitolaan" Hauhovin remontin vuoksi.

Perjantaina menin jo ensimmäisten joukossa aloittelemaan leiritunnelmaa Hauhoviin. Myös Hilla oli päässyt mukaan vähän maistelemaan leirielämää. Viikonlopun lajien valitseminen olikin vaikeampaa kuin osasin kuvitella, mutta valitsin tällä kertaa Naavalle "päälajiksi" tottiksen sekä metsäjäljen. Leirin ongelma on aina meille ollut valinnanvaikeus :) Hillahan tuli tekemään MEJÄÄ sekä "kokeenomaisen" tokotreenin. Ensimmäisen illan aikana nopeimmat ottivat jo tottista ja Naava pääsi vain juoksemaan pallon perässä kentälle. Säästelin hieman seuraaville päiville, kun Naava oli niin vaisu ja "ei-yhtään-motivoitunut" tekemään tottista juoksujen loputtua. Niin saipahan vaan juosta kentällä ja katella muiden tottiksia autosta. Loppuilta menikin sitten grillaillessa, saunoessa ja leirinuotiolla rupatellen Tomerien ja "muukalaisten" kanssa. Tänä vuonna kun pääsi myös muut kuin Tomerat osallistumaan leirille vähäisen osanottajamäärän vuoksi. No pääasia, että leiri saatiin toteutumaan ja myös uudet tuttavuudet olivat mukavia ja tuntuivat viihtyvän leirillä.

Lauantaina aamusta sitten tositoimiin ja jäljelle! Viikonloppuna meitä noviiseja koulutti Mia Flink, jolle suuret kiitokset kaikesta! :) Tunnelma oli mainio ja paljon uutta opittiin niin omista kuin muiden jälkiä katsomalla! No mutta ensin tehtiin Naavalle ensimmäinen jana ja lyhyt vieraan tekemä jälki. Tähän asti olen itse tehnyt kaikki jäljet ja laitellut nameja pätkittäin. Nyt namit janan ja jäljen risteyskohtaan ja sitten nameja vain yhteen kulmaan ja päähän juuri ennen loppupalkkana ollutta namirasiaa. Janalta otti ihan kivasti jäljen ja jopa söi namit. Yleensä ei oikein syö kuin joka 20. namin jäljellä. Jälki olikin sitten vaikeampaa, kun en luottanut koiraan. Oma moka, tästä taas opittu jotain, että kyllä se koira tietää paremmin, missä jälki menee! Naava hieman harhaili, mutta lopulta loppupalkka löytyi ja meni hienosti maahankin.

Jälkiporukan "palaveri" :)

Sitten Heidi ja Mia tekivät Hillalle verijäljen ja hihittelivät palatessaan jäljeltä tehneensä sille "källit". Juu varmaan tiedossa mahtava kauden avaus Hillalle siis. Jälki sai vanheta jonkin aikaa ja sitten Hilla autosta ulos ja ei kyllä ollut Hillalle yhtään epäselvää, mitä oltiin menossa tekemään. Se hirveä ulina ja mölinä takakontissa kertoi kyllä kaiken, ettei koiraa ainakaan nostattaa tarvinnut jäljelle.

"Siellä se sorkka on!"

Hillan jälki oli kaikista kisamaisin, mitä sille on koskaan tehty. Reitillä oli kuraoja, ojan ylitys, tiheää koivikkoa ja katko. Hilla jäljesti täydellä höyryllä kuten aina. Hyvin pysyi jäljellä ja kovaa vauhtia mentiin koko matka. Vain katkolla joutuikin vähän tarkemmin nuuhkimaan, mutta ratkaisi ensimmäiseksi katkoksi tilanteen hyvin. Löysi jäljen jatkon ja taas mentiin kovaa. Hieman katkon jälkeen olikin jo kaato (hirven sorkka), ja voi että miten iloinen Hilla voikaan olla löytäessään sorkan. :) Sitä hirven koipea sitten piti esitellä kaikille jälkeä seuranneille, tietysti. Jäljen varrella kulmat meni hyvin, pienillä tarkisteluilla ja makuut ilmaisi. Tän jäljen perusteella aloitan tutkimaan mahdollista koetta syksylle.

Jälkien jälkeen pikaisesti Jari Kantoluodon tottisoppiin. Ekalla kerralla keskityimme lähinnä kontaktiin ja sen parantamiseen. Naavan ongelmahan on ollut kontaktin tiputtaminen ekalla askeleella ja nostaa kontaktin sitten myöhemmin takaisin. Aluksi minua neuvottiin palkitsemaan Naava vain kun se on aktiivinen minua kohtaan ja tästä jatkoimme siten, että pyysin Naavaa istumaan ja menin viereen, josta palkka kainalosta pelkästä hyvästä kontaktista. Viikonlopun aikana tästä sitten edettiin lyhyisiin liikepätkiin ja käsi sivulle oikealle paikalle. Palkka kuitenkin aina "kainalon kautta".

Kontaktitreeniä
Kuva: Hanna Jämiä

Seuraamisen "alkeet"
Kuva: Heidi Hulkko

Seuruuta jo käsi sivulle
Kuva: Minna Virtanen

Sitten Hilla noudettiin kotiin lauantaina ja sunnuntaille minulle jäikin vain Naavan treenaaminen. Sunnuntai-aamuna päätin aloittaakin tottiksella, kun lauantain jäljen jälkeen tuntui, että Naava oli jo hieman puhki (kun nyt ei muutenkaan oo yhtään ylimääräistä virtaa). Aamun Kantoluodon tottikset aloitettiin noudolla, jossa ongelmana on ollut kapulan saalistaminen. Nyt kokeiltiin "kolmionoutoa", johon vielä lisättiin apparin nykäisy juuri Naavan lähdettyä kohti kapulaa. Ei yhden yhtä loikkaa kapulalle!! Mahtavaa ja vauhti minun luokse tuntui hieman olevan vauhdikkaampi.

Noutoa
Kuva: Hanna Jämiä

Iltapäivällä jatkettiin kontaktitreeniä Kantoluodon ohjauksessa. Naava oli jotenkin virkeämpi ja hyvin jo mukana treenissä. Yritti paremmin kuin lauantaina. Nyt jää ohjaaja sitten pähkäilemään jatkoa. Lopuksi vielä luoksetuloa, josta ei kyllä vauhtia puutu. :)

Täysii!
Kuva: Hannele Enqvist

Kuva: Hannele Enqvist

Lisää kontaktia
Kuva: Hannele Enqvist

Iltapäivällä vielä Naavalle keppitreeniä Mian opastuksella. Sekään ei ollut kovin helppoa, kun keppi ois kiva ollut ottaa suuhun, tökkiä ja ties mitä. Tämä on nyt treenauksen alla, miten siellä kepillä oikein käyttäydytään. Haluan kuitenkin pitää esineilmaisun sellaisena, että se sopii niin pellolle kuin metsäänkin eli maahanmeno ja esine/keppi etutassujen väliin. Lopuksi iltapäivällä Naava pääsi vielä vähän puremaan tyynyä/leikkimään Teemun kanssa.  Kyllä se taas nautti. Haukku tulee hyvin täpäkästi, mutta puruotteessa ei ole kehumista. Koiraa kuitenkin piristi kummasti, kun pääsi vähän mielipuuhansa pariin. Teki varmasti hyvää motivaatiollekin. Josko se siitä piristyisi pikku hiljaa juoksujen jäljiltä.

Kiitos Mimmalle ja Teemulle :)

Ensi kesän leiriä taas odotellessa! :) Kiitokset kaikille aivan mahtavasta viikonlopusta!

Päivän kuva-arvoitus

Miten nämä 2 kuvaa liittyvät toisiinsa ja huomiseen aamupäivään?

Mitäpä sitä ei koiraharrastuksen eteen tekisi ;)

Verenluovutusta ja uusi laji entisten jatkoksi

Olin jo jonkin aikaa halunnut viedä Naavan verenluovutukseen, mutta nyt viimein sellainen hetken tauko harrastuksiin, että sopi mennä. Menimme tietysti Univet Hattulaan (ent. Vethaus Hattula), missä Naavan reisiluun murtumakin leikattiin päivystyksessä. Aina ollut hyvä palvelu, joten halusimme auttaa luovuttamalla verta juuri siellä.

Odotushuoneessa

Alussa Naavalta otettiin verikoe, jossa katsottiin veriryhmä ja ainakin munuais- ja maksa-arvot. Kaikki arvot olivat erittäin hyvät hoitajan mukaan. Saimme listan kotiin, mutta en sen enempiä jaksanut siihen (vielä) perehtyä. Sitten Naava rauhoitettiin kevyesti ja ajeltiin kaulaan sekä etutassuun karvattomat alueet. Verta otettiin 450ml (=yksi pussi) kaulavaltimosta ja etutassuun laitettiin tippa. Itse luovutus ei kauaakaan kestänyt, mutta kaikkeen testeihin, rauhoituksiin ja heräämiseen meni jokunen hetki kuitenkin aikaa. 

Hetki ennen luovutusta

Tokkurainen "sankari" heräilee :)

Luovutuksen aikana lääkäri kertoi, että kauempaa oli joku koira ajelemassa kohti Hattulaa, ja tarvitsee kiireisen verensiirron. Tällä potilaalla olisi sama veriryhmä kuin Naavalla, joten meni veret heti hyötykäyttöön. Toivottavasti niistä oli apua tälle kriittiselle potilaalle! Palkkioksi Naava sai mitalin, jossa luki "sankari" ja 13kg nappulaa. Myös jo pelkästään tieto siitä, että veri meni jonkun toisen hengen pelastamiseen olisi ollut riittävä palkinto samoin kuin kalliiden verikokeiden tulokset, mutta kivaa extraa nuo muut. 

3 päivää luovutuksen jälkeen

Aika iso alue ajeltiin karvattomaksi kaulalta, joten ei varmaan oo näyttelyharrastajan mielestä mukava ylläri, ellei lääkäri tuosta etukäteen varoittaisi. Meitä tuo nyt ei haittaa yhtään. Ei oo näyttelyitä hetkeen sovittuna.

Naava toipui luovutuksesta hyvin nopeasti ja lääkärin antamalla luvalla saimmekin jo 5. päivänä mennä metsäjälki-koulutukseen mukaan. Naavan levossa pitäminen pidempään olisikin ollut mahdotonta, tuo kun nyt on vaan niin eläväinen tapaus. :) Uusi aluevaltaus siis kokeiltuna, ja molemmat tykkäsimme metsäjäljestä. Olin jotenkin "hämilläni" kaikista sen lajin "vapauksista", kun olin tottunut peltojäljen kurinalaiseen ja lähes "vakavamieliseen" treenaamiseen ;) Olemme myöskin nyt päässeet RSKK:n jälkiryhmään, jossa nyt sitten porukalla treenaillaan tottista ja jälkeä itsenäisesti, mutta porukassa.

Naavan ensimmäinen metsäjälki oli 130m pitkä suora, jossa 1 kulma vasemmalle. Joka askeleella namit ja vain 1 tyhjä pätkä n. 5-10m testimielessä. Alku oli sähellystä niin ohjaajalta ja koiralta, ei saatu kunnon lähetystä. Hetken päästä Naava pääsi ideasta kiinni ja alkoi sujumaan paremmin. Vauhti on liian hiljainen metsäjälkeen (no kai nyt kun pellolla ollaan tarkkuuta tahkottu...), mutta tarkka jäljestäjä Naava oli. Välillä nosteli nenää ylös, mutta pysähdyttiin joka kerta, jottei etenemistä tapahdu kuin nenä maassa. Paljon ajatuksia, oppimista uudesta lajista yhden päivän aikana. Tästä on hyvä alkaa itekseen ja ryhmän kanssa treenailemaan. Kiitos Sannalle ja Helenalle! :)