Olin jo jonkin aikaa halunnut viedä Naavan verenluovutukseen, mutta
nyt viimein sellainen hetken tauko harrastuksiin, että sopi mennä.
Menimme tietysti Univet Hattulaan (ent. Vethaus Hattula), missä Naavan
reisiluun murtumakin leikattiin päivystyksessä. Aina ollut hyvä palvelu,
joten halusimme auttaa luovuttamalla verta juuri siellä.
 |
| Odotushuoneessa |
Alussa
Naavalta otettiin verikoe, jossa katsottiin veriryhmä ja ainakin
munuais- ja maksa-arvot. Kaikki arvot olivat erittäin hyvät hoitajan
mukaan. Saimme listan kotiin, mutta en sen enempiä jaksanut siihen
(vielä) perehtyä. Sitten Naava rauhoitettiin kevyesti ja ajeltiin
kaulaan sekä etutassuun karvattomat alueet. Verta otettiin 450ml (=yksi
pussi) kaulavaltimosta ja etutassuun laitettiin tippa. Itse luovutus ei
kauaakaan kestänyt, mutta kaikkeen testeihin, rauhoituksiin ja
heräämiseen meni jokunen hetki kuitenkin aikaa.
 |
| Hetki ennen luovutusta |
 |
| Tokkurainen "sankari" heräilee :) |
Luovutuksen
aikana lääkäri kertoi, että kauempaa oli joku koira ajelemassa kohti
Hattulaa, ja tarvitsee kiireisen verensiirron. Tällä potilaalla olisi
sama veriryhmä kuin Naavalla, joten meni veret heti hyötykäyttöön.
Toivottavasti niistä oli apua tälle kriittiselle potilaalle! Palkkioksi
Naava sai mitalin, jossa luki "sankari" ja 13kg nappulaa. Myös jo
pelkästään tieto siitä, että veri meni jonkun toisen hengen
pelastamiseen olisi ollut riittävä palkinto samoin kuin kalliiden
verikokeiden tulokset, mutta kivaa extraa nuo muut.
 |
| 3 päivää luovutuksen jälkeen |
Aika
iso alue ajeltiin karvattomaksi kaulalta, joten ei varmaan oo
näyttelyharrastajan mielestä mukava ylläri, ellei lääkäri tuosta
etukäteen varoittaisi. Meitä tuo nyt ei haittaa yhtään. Ei oo
näyttelyitä hetkeen sovittuna.
Naava toipui luovutuksesta
hyvin nopeasti ja lääkärin antamalla luvalla saimmekin jo 5. päivänä
mennä metsäjälki-koulutukseen mukaan. Naavan levossa pitäminen pidempään
olisikin ollut mahdotonta, tuo kun nyt on vaan niin eläväinen tapaus.
:) Uusi aluevaltaus siis kokeiltuna, ja molemmat tykkäsimme
metsäjäljestä. Olin jotenkin "hämilläni" kaikista sen lajin
"vapauksista", kun olin tottunut peltojäljen kurinalaiseen ja lähes
"vakavamieliseen" treenaamiseen ;) Olemme myöskin nyt päässeet RSKK:n
jälkiryhmään, jossa nyt sitten porukalla treenaillaan tottista ja jälkeä
itsenäisesti, mutta porukassa.
Naavan ensimmäinen metsäjälki oli 130m pitkä suora, jossa 1 kulma vasemmalle. Joka askeleella namit ja vain 1 tyhjä pätkä
n. 5-10m testimielessä. Alku oli sähellystä niin ohjaajalta ja
koiralta, ei saatu kunnon lähetystä. Hetken päästä Naava pääsi ideasta
kiinni ja alkoi sujumaan paremmin. Vauhti on liian hiljainen
metsäjälkeen (no kai nyt kun pellolla ollaan tarkkuuta tahkottu...),
mutta tarkka jäljestäjä Naava oli. Välillä nosteli nenää ylös, mutta
pysähdyttiin joka kerta, jottei etenemistä tapahdu kuin nenä maassa.
Paljon ajatuksia, oppimista uudesta lajista yhden päivän aikana. Tästä
on hyvä alkaa itekseen ja ryhmän kanssa treenailemaan. Kiitos Sannalle
ja Helenalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti