Mikä Hillalle kaveriksi?

Siitä päivästä saakka, kun Hilla saapui meille, olen tiennyt, ettei Hilla jää ainoaksi koiraksemme. Olemme pohtineet aika ajoin, että millainen rotu olisi "kiva". Nyt kuitenkin viime päivät olen surffaillut netissä ja tutkinut jos minkä rodun rotumääritelmiä ja keskusteluita arjesta, luonteesta sekä harrastusmahdollisuuksista. Olen aina ihaillut dobermanneja, ne ovat mielestäni jotenkin niin ylvään, siron ja "katu-uskottavan" näköisiä koiria. Talon isäntä kuitenkin liputtaisi enemminkin rotikan, bullterrierin tai jomman kumman staffin puolesta. Itse en lämpene niistä millekkään... Rotikalla on ainoastaan oikea väritys ja karvan laatu mitä mielessäni uumoilen :D

Tällä hetkellä listani ykkössijalle kuitenkin kapusi yllättäen lähemmän tutustumisen jälkeen Beauceron. En osaa sanoa, mistä tämä rotu yhtäkkiä putkahti, sillä se ei ole koskaan ollut edes minun top10 listalla :D Nyt kuitenkin pohdiskelen vielä, että olisiko tämä se rotu se "oikea" meille tulevaisuudessa? Nähtäväksi jää... Täytyy käydä katselemassa tapahtumissa enemmänkin.
Minulla on kuitenkin useita kriteereitä, joita toivon seuraavan rodun täyttävän:

1. Toivon rodun olevan enemmän vahtikoira kuin labradorinnoutaja
2. Toivon (luetaan vaadin!) lyhyttä ja helppohoitoista karvaa, jota ei tarvitse "joka päivä" harjailla ja että kurakelit ovat mahdollisimman kivuttomia omistajille :D
3. Rodun tulisi olla monipuolisesti eri harrastuksiin sopiva (mielellään myös ne pk-oikeudet omaava!)
4. Toivoisin kuitenkin rodun olevan luonteeltaan ystävällinen, edes hieman avoin sekä suhteellisen helposti koulutettava

Nyt jos jollekkin tulee mieleen haastavia rotuja Beussille, niin ehdotuksia otetaan vastaan!? :) Toista koiraa ei nyt kuitenkaan ole tulossa vielä vähään aikaan, mutta kunhan tässä taas haaveilen :) Ensin isompi asunto olisi kiva juttu... ja vielä hienompi juttu olisi ensin saada Hillasta "täysipäinen" ja tottelevainen koira-kansalainen ;)

Sitä ennen en tähän toista koiraa ota koheltamaan.

Viime viikkojen kuulumisia

On vierähtänyt jokunen viikko, kun  viimeksi tänne kirjoittelin neidin touhuista. Näin lyhyesti kertaamalla nyt on tokon jatkokurssi saatu päätökseen ja varsin tyytyväinen olen suoritukseemme. Hillan keskittymiskyky muiden koirien läsnäollessa kehittyi kerta kerralta. Muistan ensimmäisen tokon jälkeen kuinka hauiksiani särki, kun jouduin kaksin käsin keskittymään Hillan pitelemiseen. Viimeisellä kerralla muistan kuinka jouduin enää vain pari kertaa ojentamaan hihnalla Hillaa ottamaan kontaktia minuun toisten koirien vilkuilun sijaan. Luoksetuloakin uskalsin ottaa jo muiden koirien läsnäollessa, joten siihen oli hyvä päättää se kurssi. Synkin talvikausi treenaamme vain ns. keskenämme ja ensi vuoden puolella voisin jatkaa tokon, jonkin pk-lajin sekä noutajien omien kokeiden harjoittelun parissa. Nyt keskitymme keskenään hihnakäyttäytymisen parantamiseen, muiden koirien ohitukseen sekä tokon alokasluokan juttuihin.

Viime viikolla sitten taas vietimme tyttöjeniltaa kera kolmen tyttö-koiran. Hilla, Fiona ja uusi tuttavuus Nala (Japaninpystykorva) pääsivät peuhaamaan sydämensä kyllyydestä lumessa Järvenpään koirapuistossa. Aluksi Nala hieman arkaili, mutta loppujen lopuksi leikistä ei meinannut loppua tulla. Nala oikein ärsytti Hillaa jahtausleikkiin, ja siitäkös Hilla hepulin sai, kun ei saanutkaan kiinni pikku-Nalaa. Se oli kyllä näky kun Japaninpystykorva juoksee edeltä ja Hilla perässä kovaa haukkuen. Varmasti ärsyttävää, kun ei saanut kaveria kiinni :) Fiona oli lähinnä aluksi kateellinen tästä leikistä. Mutta hyvin kaikki kolme tulivat toimeen, kun aluksi jopa pelkäsin Hillan "ahdistelevan" Nalaa niin paljon, että toinen säikähtää. Seuraavaksi pari kuvaa illasta

Hilla ryytyi ja Fiona valvoi tilannetta

Hilla antoi pusun Nalalle

Lyhyt videopätkä Hillan ja Nalan sohvaleikeistä.. Harmi, että missasin parhaimmat ja suurimmat sohvahepulit jälleen kerran... En ole vielä kertaakaan onnistunut ikuistamaan Hillan sohvahepulia :D

Tänään käväisimme moikkaamassa koirakaveri Helmiä. Huomasi kuinka vanhan tutun kanssa aloitettiin saman tien rajummat leikit, kun taas viikko sitten Nalan kanssa otettiin hieman rauhallisemmin. Tälläkin kertaa Hilla yritti saada Helmiä jahtausleikkiin, mutta yleensä päädyttiin yleiseen painimiseen ja toisten päälle hyppimiseen. Siinä sai sivullisetkin kyytiä, kun n. 60 kg massaa juoksee jalkoja päin. On hienoa, että Hillalla on muutama koirakaveri, joiden leikkejä ei välttämättä tarvitsisi edes valvoa, kun voi luottaa siihen, ettei näillä kahdella ainakaan esimerkiksi leluista tule "riitaa" :) Ilta oli kovin hiljainen, kun pääsimme takaisin kotiin... Hilla kuorsasi koko illan sohvalla, no ihmekös tuo, kun oikeen kahteen kertaan oltiin pihalla riehumassa. Vielä parit kuvat leikeistä.

Peruspainia

Jossain tässä se nakin pala oli!?

Näin meillä leikitään :D

Hempeilyä <3