Mikä Hillalle kaveriksi?

Siitä päivästä saakka, kun Hilla saapui meille, olen tiennyt, ettei Hilla jää ainoaksi koiraksemme. Olemme pohtineet aika ajoin, että millainen rotu olisi "kiva". Nyt kuitenkin viime päivät olen surffaillut netissä ja tutkinut jos minkä rodun rotumääritelmiä ja keskusteluita arjesta, luonteesta sekä harrastusmahdollisuuksista. Olen aina ihaillut dobermanneja, ne ovat mielestäni jotenkin niin ylvään, siron ja "katu-uskottavan" näköisiä koiria. Talon isäntä kuitenkin liputtaisi enemminkin rotikan, bullterrierin tai jomman kumman staffin puolesta. Itse en lämpene niistä millekkään... Rotikalla on ainoastaan oikea väritys ja karvan laatu mitä mielessäni uumoilen :D

Tällä hetkellä listani ykkössijalle kuitenkin kapusi yllättäen lähemmän tutustumisen jälkeen Beauceron. En osaa sanoa, mistä tämä rotu yhtäkkiä putkahti, sillä se ei ole koskaan ollut edes minun top10 listalla :D Nyt kuitenkin pohdiskelen vielä, että olisiko tämä se rotu se "oikea" meille tulevaisuudessa? Nähtäväksi jää... Täytyy käydä katselemassa tapahtumissa enemmänkin.
Minulla on kuitenkin useita kriteereitä, joita toivon seuraavan rodun täyttävän:

1. Toivon rodun olevan enemmän vahtikoira kuin labradorinnoutaja
2. Toivon (luetaan vaadin!) lyhyttä ja helppohoitoista karvaa, jota ei tarvitse "joka päivä" harjailla ja että kurakelit ovat mahdollisimman kivuttomia omistajille :D
3. Rodun tulisi olla monipuolisesti eri harrastuksiin sopiva (mielellään myös ne pk-oikeudet omaava!)
4. Toivoisin kuitenkin rodun olevan luonteeltaan ystävällinen, edes hieman avoin sekä suhteellisen helposti koulutettava

Nyt jos jollekkin tulee mieleen haastavia rotuja Beussille, niin ehdotuksia otetaan vastaan!? :) Toista koiraa ei nyt kuitenkaan ole tulossa vielä vähään aikaan, mutta kunhan tässä taas haaveilen :) Ensin isompi asunto olisi kiva juttu... ja vielä hienompi juttu olisi ensin saada Hillasta "täysipäinen" ja tottelevainen koira-kansalainen ;)

Sitä ennen en tähän toista koiraa ota koheltamaan.

Viime viikkojen kuulumisia

On vierähtänyt jokunen viikko, kun  viimeksi tänne kirjoittelin neidin touhuista. Näin lyhyesti kertaamalla nyt on tokon jatkokurssi saatu päätökseen ja varsin tyytyväinen olen suoritukseemme. Hillan keskittymiskyky muiden koirien läsnäollessa kehittyi kerta kerralta. Muistan ensimmäisen tokon jälkeen kuinka hauiksiani särki, kun jouduin kaksin käsin keskittymään Hillan pitelemiseen. Viimeisellä kerralla muistan kuinka jouduin enää vain pari kertaa ojentamaan hihnalla Hillaa ottamaan kontaktia minuun toisten koirien vilkuilun sijaan. Luoksetuloakin uskalsin ottaa jo muiden koirien läsnäollessa, joten siihen oli hyvä päättää se kurssi. Synkin talvikausi treenaamme vain ns. keskenämme ja ensi vuoden puolella voisin jatkaa tokon, jonkin pk-lajin sekä noutajien omien kokeiden harjoittelun parissa. Nyt keskitymme keskenään hihnakäyttäytymisen parantamiseen, muiden koirien ohitukseen sekä tokon alokasluokan juttuihin.

Viime viikolla sitten taas vietimme tyttöjeniltaa kera kolmen tyttö-koiran. Hilla, Fiona ja uusi tuttavuus Nala (Japaninpystykorva) pääsivät peuhaamaan sydämensä kyllyydestä lumessa Järvenpään koirapuistossa. Aluksi Nala hieman arkaili, mutta loppujen lopuksi leikistä ei meinannut loppua tulla. Nala oikein ärsytti Hillaa jahtausleikkiin, ja siitäkös Hilla hepulin sai, kun ei saanutkaan kiinni pikku-Nalaa. Se oli kyllä näky kun Japaninpystykorva juoksee edeltä ja Hilla perässä kovaa haukkuen. Varmasti ärsyttävää, kun ei saanut kaveria kiinni :) Fiona oli lähinnä aluksi kateellinen tästä leikistä. Mutta hyvin kaikki kolme tulivat toimeen, kun aluksi jopa pelkäsin Hillan "ahdistelevan" Nalaa niin paljon, että toinen säikähtää. Seuraavaksi pari kuvaa illasta

Hilla ryytyi ja Fiona valvoi tilannetta

Hilla antoi pusun Nalalle

Lyhyt videopätkä Hillan ja Nalan sohvaleikeistä.. Harmi, että missasin parhaimmat ja suurimmat sohvahepulit jälleen kerran... En ole vielä kertaakaan onnistunut ikuistamaan Hillan sohvahepulia :D

Tänään käväisimme moikkaamassa koirakaveri Helmiä. Huomasi kuinka vanhan tutun kanssa aloitettiin saman tien rajummat leikit, kun taas viikko sitten Nalan kanssa otettiin hieman rauhallisemmin. Tälläkin kertaa Hilla yritti saada Helmiä jahtausleikkiin, mutta yleensä päädyttiin yleiseen painimiseen ja toisten päälle hyppimiseen. Siinä sai sivullisetkin kyytiä, kun n. 60 kg massaa juoksee jalkoja päin. On hienoa, että Hillalla on muutama koirakaveri, joiden leikkejä ei välttämättä tarvitsisi edes valvoa, kun voi luottaa siihen, ettei näillä kahdella ainakaan esimerkiksi leluista tule "riitaa" :) Ilta oli kovin hiljainen, kun pääsimme takaisin kotiin... Hilla kuorsasi koko illan sohvalla, no ihmekös tuo, kun oikeen kahteen kertaan oltiin pihalla riehumassa. Vielä parit kuvat leikeistä.

Peruspainia

Jossain tässä se nakin pala oli!?

Näin meillä leikitään :D

Hempeilyä <3

Hilla ja lumi

Tällä viikolla olikin oikein ahkera treeniviikko. Maanantain-tokon lisäksi kävimme keskiviikkona koulutuskentällä sekä tänään vanhempieni pihalla riehumassa ja treenaamassa lähinnä luoksetuloa. Maanantain toko-treeneissä oli aiheena seisominen sekä kaukokäskyt. Emme ole aikaisemmin paljoakaan treenanneet seisomista, lähinnä vain ulko-ovella sisälle tultaessa pysähdytään seiso-käskyllä ja sisälle jatketaan matkaa vapaa-käskyllä. Aloimme kentällä näiden asioiden suhteen aivan alusta. Tarkastelun alla on nyt näin alkuun Hillan liiallinen into ja vauhti, kun noustaan makuulta istumaan. Peffahan siinä väkisinkin hyppää ilmaan, kun odotetaan niin innolla namia... Joten ohjaajan avustuksella aloimme treenaamaan "hissiä": ilman käskyjä liikutellaan koiraa namin perässä istumaan ja makaamaan ja toisin päin. Todella hitaasti.

Keskiviikkona otimme ihan perustreeniä: istumista, paikallamakuuta, seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa. Tänään kuitenkin oli se riemun päivä, kun Hilla pääsi peuhaamaan lumeen. Pakkastahan ei ollut kuin muutama aste, mutta Hillalla oli sen vuoksi talvimantteli päällä, kun totuttelemme käyttämään sitä. Paljon paremmin menee maahan käskystä manttelin kanssa kuin ilman :) Enkä halua toista pistää maahan useaan otteeseen kylmällä kelillä. Kuitenkin treenaamme myös sitä, sillä toko-kisoissa sää voi olla mikä vain. Mutta Hilla ei tunnu muistavan lunta ollenkaan viime talvelta, jolloin myös vähän leikittiin lumessa. Neiti oli silloin niin pieni hauvavauva. No kuitenkin, Hillan riemun voi todeta päivän kuvista, joita on alla. Myös videopätkästä voi todeta, kuinka hyvällä mallilla luoksetulo on tällä hetkellä, kun ei ole häiriöitä ;)

Ja nyt lopuksi vielä lumiriehavideo :D

Mikroautoilijan ja Hillan kohtaaminen

Maanantaina olimme jälleen tokoilemassa. Ohjelmassa oli seuraamisen kertaaminen sekä maahanmeno että paikallamakuu. Kaikista niistä kerroista, kun olisimme tarvinneet rauhallisuutta ja malttia Hillan osalta, niin sitä ei ollut edes hiventäkään. Kuitenkin kerta kerralta Hilla on käyttäytynyt rauhallisemmin muiden koirien läsnäollessa, vaikka siltikin yrittää kovasti päästä jokaista tervehtimään. No kuitenkin seuraaminen ei mennyt hyvin. Kontaktia oli, mutta se tapahtui lähinnä taskuni kanssa, ei minun. Hilla myös höselsi liikaa ja hypähteli kesken seuraamisen, joten totesin, ettei tänään ollut se päivä, jolloin kannattaisi harjoitella enemmänkin seuraamista.

Pääosassa oli kuitenkin maahanmeno. Sisätiloissa tämä onnistuu, mutta ulkona ei sitten millään meinannut onnistua. Saattoi kyllä osaltaan johtua -6 asteen "ensipakkasesta", myös hiekkakenttä oli kuin hiekkapaperia. En olisi kyllä itsekään maahan mennyt... No kyllä se maahanmeno alkoi jo hieman onnistua, kun nami laitettiin etutassujen väliin, jolloin Hillan oli oikeastaan "pakko" mennä maahan. Kokeilimme myös ensimmäiset paikallamakuut muiden koirien läsnäollessa, kylläkin kytkettynä varmuuden varalta. Nätisti siinä muutamat sekunnit oltiin ilman etäisyyttä. Viimeisenä otettiin etäisyydellä, mutta lyhyemmällä ajalla. En sitten enempää viitsinyt maassa pitää, ettei sairastuttaisi. Ensi kerralla laitan varmuudeksi talvimanttelin päälle kun treenaamme paikallaanmakuuta. Kävimme tällä vkolla ottamassa myös ylimääräiset ulkotreenit harjoittelukentällä. Perusharkat, eli paikallamakuuta, perusasentoa, luoksetuloa sekä seuraamista. Loppuaika sitten vaan riekuttiin kentällä ;)

Tänään kävimme Fiona-kultsun kanssa koirapuistossa leikkimässä. Tytöt ovat viimeksi nähneet joskus kesällä, joten voi sitä riemua :) Fiona oikein aina yllytti Hillaa jahtamaan itseään. Siinähä se tunti meni mukavasti kun juoksivat edes takaisin pitkin koirapuistoa. Välillä piti kyllä ottaa vähän lepoa ja hengähtää :D Kuitenkin Hilla tuli ensimmäistä kertaa luokseni kutsuessani sitä. HUOM! Hilla oli siis vapaana ja leikkimässä toisen koiran kanssa! Joten eiköhä se neiti ala pikku hiljaa oppimaan! :) Toistin tämä joitain kertoja ja tuli joka kerta. Liekö johtuu omistajan "kouluttamistaidoista" (=luetaan nameista taskussa) tai että tokon jatkokurssi ja harjoittelu muiden koirien kanssa on tehnyt hyvää. Epäilen jälkimmäistä :)

Mikroautoilija Fiona ja Hilla

Huomenissa saammekin viikonlopun ajaksi hoitoon Helmi-kultsun myöskin. Taitaa olla tulossa vauhdikas viikonloppu, kun nämä kaksi päästetään irti ja leikkimään ;) Raporttia myöhemmin tästä...

Treeniä, treeniä ja treeniä!

Olimme maanantaina toista kertaa tokon jatkokurssilla ja ohjelmassa olikin tällä kertaa "kotiläksyjen tarkistamista" sekä uutena asiana seuraaminen. Tällä kertaa minulla oli ensimmäistä kertaa kokeilussa 50cm pitkä talutin tokokentällä. Aivan pakko kehua tätä ihmisen luomaa "ihmettä", eli lyhyempää talutinta! :D Aivan mahtava, toimii! Huomasin Hillankin käyttäytyvän kentällä hieman paremmin ja itse pystyin pitämään itselläni varmemman asennon ja fiiliksen koko treenien ajan, kun ei tarvinnut pelätä pitkän hihnan kanssa, että josko se riittääkin Hillan nykäistessä toisen koiran luo. Vaikka Hilla on alistuva, mutta silti ei tiedä, millaisen reaktion saa aikaseksi toisessa koirassa. Nimittäin läheltä-piti-tilanne olikin jo valkoisen paimenkoiran ja tollerin välillä. Valkoisella paimenkoiralla näyttäisi tosin olevan aika kova murkkuikä meneillään, mutta onneksi oli vain pientä rähinää urosten kesken. Hillaa on meinaa kesän aikana näykkäissyt kaksi koiraa, joten en aio riskeerata enää tämänkään asian suhteen, ettei neiti ala pelkäämään tai saati rähisemään muille koirille. Terveisiä vaan sakemanni-suden omistajalle, joka ei välitä mitä oma koira tekee muille sekä amstaffin omistajalle, joka ei tiedä miten pidetään kuria voimakastahtoiselle koiralle!

No nyt kun on vähän avauduttu niin pääsen ehkä vihdoin asiaan :D Ohjelmassa oli siis tarkemmin sanottuna hyppy, luoksetulo ja seuraaminen. Hypyt jätimme tällä kertaa kokonaan väliin, kun en nyt koe niitä millään tavalla tarpeellisiksi. Luoksetulossa teimme läpimurron! Ensimmäistä kertaa otimme luoksetulon muiden koirien ollessa kentällä. Pari ensimmäistä kertaa juoksin pois päin kuin seinähullu kirkuen ja pitäen mitä kummallisempia ääniä. Ohjaaja piti Hillasta kiinni tällä aikaa. Kun pysähdyin ja kutsuin Hillaa tänne-käskyllä, tulihan se kovaa vauhtia. Sitten kokeilimme luoksetuloa sillä tavalla, että kävelin rauhallisesti kauemmaksi ja kutsuin vain kerran Hillaa. Tuli myös tällä kertaa oikein hienosti eteen! Tarvitsemme kuitenkin vielä kolmannen osapuolen apua luoksetulossa, jotta Hillaa pidetään paikallaan sillä aikaan kun otan etäisyyden sopivaksi. Mutta edistystä on tullut!

Uutena asiana olikin seuraaminen, joka meillä sujuu mielestäni jo suhteellisen mallikkaasti. Hilla poikittaa onneksi suhteellisen harvoin, joten se ei ole ongelmana. Seuraamisen aikana Hilla on aktiivinen ja pitää jatkuvan katsekontaktin koko aika, johon olen tyytyväinen. Hilla tekee käännöksiäkin jo hienosti, kunhan muistan toistaa seuraa-käskyn uudelleen. Pysähdyttäessä mennään hienosti myös perusasentoon takaisin ilman erillistä käskyä. Maanantaina kokeilin uuden hihnan ansiosta uutta menetelmää palkitsemisen suhteen. Vaihdoin hihnan oikeaan käteen ja namit vasempaan käteen. Käsi täyteen veriletun paloja ja palkat oli koko seuraamisen ajan kädessä. Seuraamisen välissä aina laskin kättä suoraa linjaa vain vähän alaspäin josta palkkio tuli, ja heti palkitsemisen jälkeen nostin ylemmäs takaisin. Hävisi viimeisetkin poikittamisyritykset tällä keinolla!

Tänään treenasimme rinnakkain kävelyä toisen koiran kanssa. Koirakaverina oli belgianpaimenkoira Roxy. Meni yllättävän hyvin. Alku oli täysi kaaos kun otin koiran ulos autosta, mutta pikku hiljaa rauhoittui kävelemään vierellä. Lopuksi treenasimme Hillan kanssa seuraamista ilman hihnaa Roxyn ollessa muutaman metrin päässä kytkettynä. Tyttöhän näyttää kehittyvän aivan silmissä!! Vain kerran karkasi katsomaan Roxya, mutta se nyt on pientä. Tämän jälkeen ainakin yritimme olla tolppaan kiinnitettynä haukkumatta/protestoimatta. Eihän se hyvin mennyt. Hirveää ujellusta, haukkumista, vinkumista ja piippaamista, vaikka seisoisin aivan vieressä. Tää on pakko ottaa nyt opetteluun, jotta BH-koe voisi edes joskus mennä läpi! No Roxy sai ainakin vuorollaan hyvää treenaamista häiriön kanssa, kun opettelivat paikallaanmakuuta häiriöllä. Kaikin puolin hyvin nyt ollaan alettu edetä! Myös Hillan paino on laskenut 27 kiloon ja korkeutta tullut lisää 1,5cm. Säkä on tällä hetkellä 53,5cm... Jihuu rotumääritelmän 54cm, täältä tullaan :D

Jos omistaja on tässä jotain oppinut niin ainakin sen, että näköjään sitä täytyy ainakin tämän ensimmäisen oman koiran kanssa hakata ensin pari kuukautta päätä seinään. Sen jälkeen on vasta valmis tajuamaan ja kokeilemaan parempiakin keinoja palkitsemisen yms. koulutusasioiden suhteen. Onneksi nämä "vanhemmat ja viisaammat" antavat hyviä neuvoja ja avustavat tarpeen tullen :)

Tokon jatkokurssi, here we come! :D

Päätin aloittaa aivan ex-tempore ideasta Hillan kanssa tokon jatkokurssin. Luitte siis aivan oikein, tokon jatkokurssilla ollaan, vaikka ei virallisesti olla alkeiskurssiakaan käyty. Ollaan kyllä kahdesti viikossa käyty harjoittelemassa (kerta tokoa ja kerta pk-tottista /vko) paikallisen kennelkerhon kentillä. Uskon, että alkeiskurssin suurin osa sisällöstä on ainakin teoriassa hallussa ;)

Hilla osaa perusliikkeitä täydellisesti, kun olemme kentällä sellaiseen aikaan, ettei ole muita koiria häiritsemässä. Koirat ovat liian suuri häiriötekijä Hillalle vielä, se on syy minkä vuoksi päätin ilmoittaa meidät kurssille. Toivon, että neidin keskittyminen parantuisi edes hieman kurssin ansiosta. Ohjaajaa olemme aikaisemminkin tavanneet harjoittelun merkeissä harjoittelukentällä. Olen jo aikaisemmin saanut hyviä vinkkejä häneltä, kiitos niistä :) Emme ole nyt n. 1,5 kuukauteen käyneet kentillä sairasteluiden, matkojen sekä muiden syiden vuoksi. Kuitenkin tämä ennalta tuttu ohjaaja sanoi, että olemme kehittyneet viime näkemältäkin. Se oli hienoa kuulla, että meidän kontakti on parempaa kuin aikasemmin ja neidiltä löytyy hänen mielestä yhä enemmän malttia odottaa. Hienoa kuulla ulkopuoliseltakin, että eteenpäin on taas menty!

No mutta viimeksi maanantaina oli kurssin ohjelmassa luoksepäästävyys, hyppy sekä luoksetulo. Luoksepäästävyys menee jo aivan suht ok, hieman oli havaittavissa aikomusta nostaa pylly maasta. Otankin tämän nyt seuraavaksi missioksi saada onnistumaan "täydellisesti". Hypyn kohdalla opettelimme vain hieman nostamaan jalkoja esteen läpi juostessa. Kiertämisongelma ilmenee oitis ellen estä omalla liikkeelläni kiertoa. Toisaalta tätä emme olekaan harjoitelleet kuin kerran aikaisemmin, ei ole nyt kaikista tärkein liike tällä hetkellä meille.Viimeinen liike oli luoksetulo, jossa meillä onkin pitkä ja kivinen tie edessä muiden koirien läsnäollessa. Lähes joka kertaa tullaan nätisti luokse, kun ei ole muita koiria. Hienosti kuitenkin saimme luoksetulon onnistumaan ohjaajan avustuksella muiden koirien ollessa kauempana. Ensimmäistä kertaa kokeilimme myös läpijuoksulla harjoittelua, ja taidan ottaa sen osittain myös tavaksi vaihdella, ettei vauhti hiljene luoksetulon lopussa.

Olemme nyt hieman opettaneet Hillalle koskettamista. Pyydämme esimerkiksi käskyllä koske koskettamaan palloa nenällä tai etutassulla. Tästä seuraa palkkio. Hienosti tämä on tajuttu. Olemme myös hieman leikitelleet etsi -käskyn kanssa. Tätä käskyä käytetty, kun metsästä on etsitty lähietäisyydelle piilotettu dummy, mutta nyt myös kokeilimme löytääkö tuhinanenä mukien alta herkut. Videossa oli vasta muutama kerta alla ja kahdella mukilla.

Ensi maanantaita odotellessa, kun ohjelmassa olisi seuraaminen, joka meiltä sujuukin jo kohtuu hyvin. Silti jännittää, ainakin minua :D

Mörköjä ja murkkua?

Hilla on jo iso tyttö! Tänään tuli 9kk täyteen. Hillahan on ollut meillä jo ikuisuuden! Olen huomannut neidin käytöksessä uusia tuulia. Hilla on kyllä muutenkin aika omapäinen ja suhteellisen energinen pakkaus, mutta nyt tuntuu, että neidin omapäisyys "pahenee" koko aika. Joka päivä kokeilee rajojaan. Erityisesti minulle niskuroidaan, ei niinkään isännälle. Viime viikot Hilla on myös alkanut tuhoamaan leluja ja kaikki pitäisi syödä... Hilla on suhteellisen nätisti aina leikkinyt leluillaan, mutta nyt saa olla aika varovainen mitä leluja jättää siksi aikaa kun ei olla kotona. Ei tästä ole montaakaan viikkoa, kun oli läheltä piti tilanne nielaistun pehmolelun kanssa ja emmekä saaneet neitiä oksentamaan samana iltana. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin ja lelu lopulta oksennettiin seuraavana iltana. Sen jälkeen marssin lemmikkiliikkeeseen ja pyysin "ikuisesti kestävää lelua". Meille suositeltiin nylon-luuta ja ihan kivasti se on nyt kestänyt Hillan kovaa kohtelua. Meille suositeltiin myös mopon rengasta sekä hevosten motivointipalloa! Täytyy pistää harkintaan, olisihan se mopon rengas kivan näköinen tossa olohuoneen matolla... Ei edes hampaiden vaihtumisen yhteydessä ollut näin suurta tarvetta järsiä kaikkea hajalle. Siispä epäilen jonkin asteisen murkkuiän alkamista? 


Tästä alkavasta murrosiästä on myös muita merkkejä. Neidin käytös on aika vaihtelevaa. Myöskin yksin ollessa on tuhojen määrä lisääntynyt aivan yllättäen. Erityisesti tänään poissaollessa eteisen matto oli maistunut tavallista paremmalle. Kyllähän mattoa oli aikaisemminkin jo hieman järsitty, mutta nyt oli kyllä kunnolla pidetty hauskaa...

Pahoinpidelty matto...

...ja tyytyväinen koira

Myöskin hajut vievät lenkeillä aivan mennessään ja korvat ovat taas vaihteeksi laitettu narikkaan aivojen viereen. Tästä syystä hihnakäyttäytyminen on nyt tiukan syynin alla, sillä Hillalla on taipumus vetää aika paljon. Olemme nyt kokeilleet joitain viikkoja sitä, että pysähdymme joka kerta neidin vetäessä ja odotamme, että Hilla tajuaa itse tulla lähemmäs ja hihna löystyy. Olemme myös välillä vaihtaneet aivan yllättäen suuntaa, jotta opittaisiin vähä tarkkaavaisemmaksi omistajan liikkeiden suhteen. Ei vaan tunnu auttavan. Ehkä se johtuu tästä iästä... Mörköjä nähdään ja kuullaan joka lähes päivittäin. Milloin eteisen naulakossa roikkuva musta takki on murisemisen ja selkäkarvojen pystyyn nostamisen arvoista, ja milloin saadaan hirveä haukkuraivopelko-hepuli mökin savupiipusta... :D Tästä savupiippu-episodista sain videopätkääkin, ja se on kaikista möröistä se "pelottavin" tähän mennessä.

En nyt sit tässäkään kirjoituksessa hirveästi päässyt meidän treenitilanteisiin, mutta oli aivan liian suuri kiusaus jättää savupiippu-video julkaisematta! Ensi kerralla sitten treenailuista :)

Hilla ja Lapin reissu

Nyt olisi aika itse kunkin palata taas arkeen 2 viikon lomailun jälkeen, josta viikon vietimme Muoniossa. Automatkan ajan Hilla nukkui suhteellisen sikeästi lähes koko matkan hieman vaan kankkuaan käännellen. Taukoja pidettiin useammin kuin oltaisiin muutoin tehty, jotta neiti pääsi vähän ulkoilemaan. Alkujaan reissuun piti lähteä isommalla kokoonpanolla, jotta Hillallakin olisi ollut Fiona-koirakaveri mukana ja sen "vanhemmat". Tuolloin oli myös suunnitelmissa kavuta Saana-tunturin huipulle ja takaisin n. 10km matka. Kuten jo moni varmaan arvaa, haaveeksi jäi tämän toteutus, vaikka olimme kovasti harjoitelleet retkeilyä Evolla...

Mökille saavuttuamme Hilla suorastaan sekosi innosta ja uusista hajuista, joita nuuskutteli päästellen kovaäänistä tuhinaa. Neiti oli aivan onnesta sekaisin. Emme alkuviikolla uskaltaneet pitää neitiä edes vapaana, sillä pelkäsimme Hillan häviävän samantien metsän uumeniin hajujen perässä. Loppuviikosta aikaisimmat aamupissat ja iltapissat tehtiinkin jo vain hieman ulko-ovea raottamalla ja itse kuistilla värjöttelemällä. Hienosti neiti ymmärsi, että olisi hirveää jäädä keskelle Lapin luontoa ilman ruokaa, jos joku laittaisikin oven vain kiinni ;)

Viikko meni mukavasti retkeillen pitkin lähiympäristön luontopolkuja. Hillan nuoruuden ja ehkä hieman omistajien kokemattomuuden vuoksi valitsimme yleensä n. 3km pitkät metsälenkit. Viimeisenä päivänä uskaltauduimme oikein kapumaan Olos-tunturin huipulle: Hilla meni vauhdilla edeltä ja omistajat hengästyneinä kauempana perässä. Viikon aikana jo huomasi kuinka neidin kunto nousi kohisten. Samaisena päivänä myöskin päätimme lähteä Vuontisjärvelle retkelle, jotta isäntä pääsisi vielä hieman kalastelemaan. Jouduimme oikaisemaan suon poikki, ja Karttakeskus voi olla varma, että perästä kuuluu, sillä kartassahan ei ollut merkintää suoalueesta! :D Hilla oli omassa elementissään kun käveli jokaisen lätäkön kautta ja me omistajat kauhuissamme, kun tajusimme unohtaneemme Hillan pyyhkeen kotiin... No ei se auto nyt onneks niiin sotkuiseksi tullut kuin pelkäsin.

Hillan ensikohtaaminen porojen kanssa oli myös hupaisa, ok no ehkei kuitenkaan. Ainakin desibelit olivat kohdallaan kun neiti alkoi kovaan ääneen rääkymään autossa kun tien sivussa oli poroja. Etupenkillä meinasi kuulo mennä! Loppuviikkoa kohden nämä kohtaamiset rauhoittuivat. Vain kerran viikon aikana Hilla kohtasi poroja meidän ulkoillessa, mutta välimatka silti poroihin oli (thank god!) vähintään semmoiset 50m. Vältyimme selkkauksilta. Meidän lintukoira oli myös muutoin hyvin valppaana retkiemme aikana. Suusta sain kaivella perus-linnun-raatojen lisäksi muun muassa kuolleen hiiren sekä TUNTURISOPULIN ja milloin mitäkin kasvia/mutaa/räkää/sammalta. Valppaina kavereina bongasimme myös pyyn, jota meidän lintukoira olisi myös mielellään vähän jahdannut.

Lopuksi vielä kuvasatoa viikon reissulta :)

Hilla Hetta tunturin laella

Rankka reissu?!

Siinä meni pihamaan koristekelo-oksat parempaan käyttöön :D

Vauhdilla tunturilta alas

Lopuksi vielä Hillan poseeraus :)

Seuraavassa kirjoituksessa aion enemmänkin kertoa missä vaiheessa Hillan treenailut menevät ja olen myös hieman videomateriaalia saanut kuvailtua neidin touhuista niin treeneissä kuin arjessa :)

Hillan esittely

Ajattelin, että tähän alkuun olisi hyvä ehkä kertoa Hillasta hieman tarkemmin myös niille satunnaisille kulkijoille, jotka eivät ole Hillasta kuulleetkaan. Hilla tuli taloon maaliskuun puolen välin tienoilla Pucelle’s Miniatyr nimisestä kennelistä. Terveisiä vain Hannalle! J Hillan emä on viralliselta nimeltään Pucelle’s Miniatyr I’m Pretty ja isä on taasen Balnova Guest Of Honour.

Hilla 7 vkoa

Hilla eli Pucelle’s Miniatyr Kind Of Fabulous on luonteeltaan mielestäni aika tyypillinen labbis. Hilla on kiltti, vauhdikas, ruoalle erittäin perso sekä aina iloinen persoona, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Lapset ovat ehkä Hillan mielestä hieman outoja, sillä ne alkavat aina parkumaan kun näkevät Hillan… mistähän johtuu? Ehkä Hillan pitäisi ymmärtää vain olevansa liian innokas lapsia kohtaan, mikä saa lapset aivan suunniltaan :D

Hillan intohimo on kaiken syötävän lisäksi vesi. Neiti ei malta paikallaan pysyä kun tajuaa pääsevänsä peuhaamaan vedessä. Viime kesä menikin aika pitkälti järvessä lotratessa, kun damin heittelystä ei meinannut loppua tulla. Taidanpa tähän väliin laittaa lyhyen videopätkän Hillan Hauhon uintireissusta. Tuossa tilanteessa dami heitettiin laiturilta alas toivoen, että myös Hilla oppisi laiturilta uimaan, mutta sillä saimmekin aikaiseksi vain mielenkiintoisen epätoivon ”äännähdyksen” ja Hillalle ei-niin-tyypillistä jatkuvaa haukuntaa.

Hillan kanssa treenataan tällä hetkellä pk-tottista ja tokoa. Tarkoituksena on myös aloittaa varmaankin haku sekä jälki, kunhan saadaan ensin tottis paljon parempaan kuntoon. Olen myös suunnitellut mahdollisesti noutajien taipumus- ja metsästyskokeita ja mahdollisuuksien mukaan vesipelastusta. Tai no katsotaan, miten tottelevaisen tuosta ipanasta saan J Tällä hetkellä Hilla osaa istua, mennä maahan, seurata lyhyen matkan, seisoa paikoillaan, pysähtyä käskystä, antaa tassun, haukkua käskystä, tulla sivulle, noutaa osoittamani esineen usean esineen joukosta, etsiä käskystä esim. tietty lelu sekä luoksetulon. Viimeisin on nimenomaan se jossa tarvitsemme hieman harjoittelua... Kaikki muu paitsi oma emäntä tuntuu aina olevan niin paljon kiinnostavampaa. Mutta kaikki aikanaan! J

Hilla 8kk!

Noniin, nyt on sit Hilla-neidille avattu oma blogi. Enpä olisi ihan heti uskonut ryhtyväni tähän. Eipä tästä ole kauaakaan, kun ihmettelin itsekseni, että kuka oikein jaksaa tai viitsii kirjoittaa "jotain blogia"... Eipä olisi varmaankaan kannattanut sanoa mitään, sillä tässä sitä ollaan tätä kirjoittamassa... Kaikkeen sitä suostuukin hetken mielijohteesta. ;)

Kuitenkin tämän tarkoitus ei ole jauhaa sen enempää tästä minun erheestäni, vaan lähinnä kertoa Hilla-neidin touhuista. Hilla on siis tällä hetkellä (itse asiassa tänään!) 8 kuukautinen ruskea labradorinnoutaja narttu. Pitkäaikainen haaveeni toteutui tammikuun 22. päivä, kun saimme tietää, että toivomamme ruskea narttu oli syntynyt! Tässä puolivuotisella yhteisellä taipaleella on kaikenlaisia kommelluksia jo sattunut, sillä neitimmehän on hieman vauhdikas tapaus jo ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta silti niin Kind of Fabulous ;)

Kodin "dekoteeraus" aloitettiin vauhdilla jo ensimmäisenä iltana.