Hilla ja lumi

Tällä viikolla olikin oikein ahkera treeniviikko. Maanantain-tokon lisäksi kävimme keskiviikkona koulutuskentällä sekä tänään vanhempieni pihalla riehumassa ja treenaamassa lähinnä luoksetuloa. Maanantain toko-treeneissä oli aiheena seisominen sekä kaukokäskyt. Emme ole aikaisemmin paljoakaan treenanneet seisomista, lähinnä vain ulko-ovella sisälle tultaessa pysähdytään seiso-käskyllä ja sisälle jatketaan matkaa vapaa-käskyllä. Aloimme kentällä näiden asioiden suhteen aivan alusta. Tarkastelun alla on nyt näin alkuun Hillan liiallinen into ja vauhti, kun noustaan makuulta istumaan. Peffahan siinä väkisinkin hyppää ilmaan, kun odotetaan niin innolla namia... Joten ohjaajan avustuksella aloimme treenaamaan "hissiä": ilman käskyjä liikutellaan koiraa namin perässä istumaan ja makaamaan ja toisin päin. Todella hitaasti.

Keskiviikkona otimme ihan perustreeniä: istumista, paikallamakuuta, seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa. Tänään kuitenkin oli se riemun päivä, kun Hilla pääsi peuhaamaan lumeen. Pakkastahan ei ollut kuin muutama aste, mutta Hillalla oli sen vuoksi talvimantteli päällä, kun totuttelemme käyttämään sitä. Paljon paremmin menee maahan käskystä manttelin kanssa kuin ilman :) Enkä halua toista pistää maahan useaan otteeseen kylmällä kelillä. Kuitenkin treenaamme myös sitä, sillä toko-kisoissa sää voi olla mikä vain. Mutta Hilla ei tunnu muistavan lunta ollenkaan viime talvelta, jolloin myös vähän leikittiin lumessa. Neiti oli silloin niin pieni hauvavauva. No kuitenkin, Hillan riemun voi todeta päivän kuvista, joita on alla. Myös videopätkästä voi todeta, kuinka hyvällä mallilla luoksetulo on tällä hetkellä, kun ei ole häiriöitä ;)

Ja nyt lopuksi vielä lumiriehavideo :D

Mikroautoilijan ja Hillan kohtaaminen

Maanantaina olimme jälleen tokoilemassa. Ohjelmassa oli seuraamisen kertaaminen sekä maahanmeno että paikallamakuu. Kaikista niistä kerroista, kun olisimme tarvinneet rauhallisuutta ja malttia Hillan osalta, niin sitä ei ollut edes hiventäkään. Kuitenkin kerta kerralta Hilla on käyttäytynyt rauhallisemmin muiden koirien läsnäollessa, vaikka siltikin yrittää kovasti päästä jokaista tervehtimään. No kuitenkin seuraaminen ei mennyt hyvin. Kontaktia oli, mutta se tapahtui lähinnä taskuni kanssa, ei minun. Hilla myös höselsi liikaa ja hypähteli kesken seuraamisen, joten totesin, ettei tänään ollut se päivä, jolloin kannattaisi harjoitella enemmänkin seuraamista.

Pääosassa oli kuitenkin maahanmeno. Sisätiloissa tämä onnistuu, mutta ulkona ei sitten millään meinannut onnistua. Saattoi kyllä osaltaan johtua -6 asteen "ensipakkasesta", myös hiekkakenttä oli kuin hiekkapaperia. En olisi kyllä itsekään maahan mennyt... No kyllä se maahanmeno alkoi jo hieman onnistua, kun nami laitettiin etutassujen väliin, jolloin Hillan oli oikeastaan "pakko" mennä maahan. Kokeilimme myös ensimmäiset paikallamakuut muiden koirien läsnäollessa, kylläkin kytkettynä varmuuden varalta. Nätisti siinä muutamat sekunnit oltiin ilman etäisyyttä. Viimeisenä otettiin etäisyydellä, mutta lyhyemmällä ajalla. En sitten enempää viitsinyt maassa pitää, ettei sairastuttaisi. Ensi kerralla laitan varmuudeksi talvimanttelin päälle kun treenaamme paikallaanmakuuta. Kävimme tällä vkolla ottamassa myös ylimääräiset ulkotreenit harjoittelukentällä. Perusharkat, eli paikallamakuuta, perusasentoa, luoksetuloa sekä seuraamista. Loppuaika sitten vaan riekuttiin kentällä ;)

Tänään kävimme Fiona-kultsun kanssa koirapuistossa leikkimässä. Tytöt ovat viimeksi nähneet joskus kesällä, joten voi sitä riemua :) Fiona oikein aina yllytti Hillaa jahtamaan itseään. Siinähä se tunti meni mukavasti kun juoksivat edes takaisin pitkin koirapuistoa. Välillä piti kyllä ottaa vähän lepoa ja hengähtää :D Kuitenkin Hilla tuli ensimmäistä kertaa luokseni kutsuessani sitä. HUOM! Hilla oli siis vapaana ja leikkimässä toisen koiran kanssa! Joten eiköhä se neiti ala pikku hiljaa oppimaan! :) Toistin tämä joitain kertoja ja tuli joka kerta. Liekö johtuu omistajan "kouluttamistaidoista" (=luetaan nameista taskussa) tai että tokon jatkokurssi ja harjoittelu muiden koirien kanssa on tehnyt hyvää. Epäilen jälkimmäistä :)

Mikroautoilija Fiona ja Hilla

Huomenissa saammekin viikonlopun ajaksi hoitoon Helmi-kultsun myöskin. Taitaa olla tulossa vauhdikas viikonloppu, kun nämä kaksi päästetään irti ja leikkimään ;) Raporttia myöhemmin tästä...

Treeniä, treeniä ja treeniä!

Olimme maanantaina toista kertaa tokon jatkokurssilla ja ohjelmassa olikin tällä kertaa "kotiläksyjen tarkistamista" sekä uutena asiana seuraaminen. Tällä kertaa minulla oli ensimmäistä kertaa kokeilussa 50cm pitkä talutin tokokentällä. Aivan pakko kehua tätä ihmisen luomaa "ihmettä", eli lyhyempää talutinta! :D Aivan mahtava, toimii! Huomasin Hillankin käyttäytyvän kentällä hieman paremmin ja itse pystyin pitämään itselläni varmemman asennon ja fiiliksen koko treenien ajan, kun ei tarvinnut pelätä pitkän hihnan kanssa, että josko se riittääkin Hillan nykäistessä toisen koiran luo. Vaikka Hilla on alistuva, mutta silti ei tiedä, millaisen reaktion saa aikaseksi toisessa koirassa. Nimittäin läheltä-piti-tilanne olikin jo valkoisen paimenkoiran ja tollerin välillä. Valkoisella paimenkoiralla näyttäisi tosin olevan aika kova murkkuikä meneillään, mutta onneksi oli vain pientä rähinää urosten kesken. Hillaa on meinaa kesän aikana näykkäissyt kaksi koiraa, joten en aio riskeerata enää tämänkään asian suhteen, ettei neiti ala pelkäämään tai saati rähisemään muille koirille. Terveisiä vaan sakemanni-suden omistajalle, joka ei välitä mitä oma koira tekee muille sekä amstaffin omistajalle, joka ei tiedä miten pidetään kuria voimakastahtoiselle koiralle!

No nyt kun on vähän avauduttu niin pääsen ehkä vihdoin asiaan :D Ohjelmassa oli siis tarkemmin sanottuna hyppy, luoksetulo ja seuraaminen. Hypyt jätimme tällä kertaa kokonaan väliin, kun en nyt koe niitä millään tavalla tarpeellisiksi. Luoksetulossa teimme läpimurron! Ensimmäistä kertaa otimme luoksetulon muiden koirien ollessa kentällä. Pari ensimmäistä kertaa juoksin pois päin kuin seinähullu kirkuen ja pitäen mitä kummallisempia ääniä. Ohjaaja piti Hillasta kiinni tällä aikaa. Kun pysähdyin ja kutsuin Hillaa tänne-käskyllä, tulihan se kovaa vauhtia. Sitten kokeilimme luoksetuloa sillä tavalla, että kävelin rauhallisesti kauemmaksi ja kutsuin vain kerran Hillaa. Tuli myös tällä kertaa oikein hienosti eteen! Tarvitsemme kuitenkin vielä kolmannen osapuolen apua luoksetulossa, jotta Hillaa pidetään paikallaan sillä aikaan kun otan etäisyyden sopivaksi. Mutta edistystä on tullut!

Uutena asiana olikin seuraaminen, joka meillä sujuu mielestäni jo suhteellisen mallikkaasti. Hilla poikittaa onneksi suhteellisen harvoin, joten se ei ole ongelmana. Seuraamisen aikana Hilla on aktiivinen ja pitää jatkuvan katsekontaktin koko aika, johon olen tyytyväinen. Hilla tekee käännöksiäkin jo hienosti, kunhan muistan toistaa seuraa-käskyn uudelleen. Pysähdyttäessä mennään hienosti myös perusasentoon takaisin ilman erillistä käskyä. Maanantaina kokeilin uuden hihnan ansiosta uutta menetelmää palkitsemisen suhteen. Vaihdoin hihnan oikeaan käteen ja namit vasempaan käteen. Käsi täyteen veriletun paloja ja palkat oli koko seuraamisen ajan kädessä. Seuraamisen välissä aina laskin kättä suoraa linjaa vain vähän alaspäin josta palkkio tuli, ja heti palkitsemisen jälkeen nostin ylemmäs takaisin. Hävisi viimeisetkin poikittamisyritykset tällä keinolla!

Tänään treenasimme rinnakkain kävelyä toisen koiran kanssa. Koirakaverina oli belgianpaimenkoira Roxy. Meni yllättävän hyvin. Alku oli täysi kaaos kun otin koiran ulos autosta, mutta pikku hiljaa rauhoittui kävelemään vierellä. Lopuksi treenasimme Hillan kanssa seuraamista ilman hihnaa Roxyn ollessa muutaman metrin päässä kytkettynä. Tyttöhän näyttää kehittyvän aivan silmissä!! Vain kerran karkasi katsomaan Roxya, mutta se nyt on pientä. Tämän jälkeen ainakin yritimme olla tolppaan kiinnitettynä haukkumatta/protestoimatta. Eihän se hyvin mennyt. Hirveää ujellusta, haukkumista, vinkumista ja piippaamista, vaikka seisoisin aivan vieressä. Tää on pakko ottaa nyt opetteluun, jotta BH-koe voisi edes joskus mennä läpi! No Roxy sai ainakin vuorollaan hyvää treenaamista häiriön kanssa, kun opettelivat paikallaanmakuuta häiriöllä. Kaikin puolin hyvin nyt ollaan alettu edetä! Myös Hillan paino on laskenut 27 kiloon ja korkeutta tullut lisää 1,5cm. Säkä on tällä hetkellä 53,5cm... Jihuu rotumääritelmän 54cm, täältä tullaan :D

Jos omistaja on tässä jotain oppinut niin ainakin sen, että näköjään sitä täytyy ainakin tämän ensimmäisen oman koiran kanssa hakata ensin pari kuukautta päätä seinään. Sen jälkeen on vasta valmis tajuamaan ja kokeilemaan parempiakin keinoja palkitsemisen yms. koulutusasioiden suhteen. Onneksi nämä "vanhemmat ja viisaammat" antavat hyviä neuvoja ja avustavat tarpeen tullen :)