Tokoa, tokoa ja tokoa

Olen nyt mielessäni päättänyt, että aiomme osallistua möllitoko-kisoihin huhtikuun puolessa välissä Espoossa tai Parolassa sekä toukokuun puolessa välissä Ylöjärvellä. Alamme nyt toden teolla valmistautumaan toko-kisoihin. Tästä innostuneena lainasin tutultani Salme Mujusen Positiivisesti päämäärään ponnistellen - Tie tottelevaisuusvalioksi. Itselleni olen myös lahjaksi saamassa Korrin  kirjoittaman Tavoitteena huippukoira. Motivaatio on nyt kyllä huipussaan, kun alkaa salibandykausikin lähestyä loppuaan, niin jää enemmän aikaa muuhunkin. :)

No eilen treenasimme kaverin ja hänen koiriensa, Roxy ja Dami, kanssa. Hillalla on parhaillaan edelleen juoksut, joten normi-tokotreenit ovat nyt poissa pelistä. Tästä syystä teki todella hyvää treenata vaihteeksi häiriöllä. Roxy on nimittäin Hillalle erittäin kova häiriö, sillä Hilla innostuu aivan älyttömästi nähdessään Roxyn. Tämän treenien ajan päätin laittaa Hillan oikein koetukselle, ja pitää sitä koko treenien ajan pitkässä liinassa eli "vapaana". Liinasta oli tarkoitus vain ottaa kiinni, jos Hilla meinasi karata. Ohjelmassamme oli tällä kertaa noutokapula harjoituksia, seuraamista, seuraamisesta maahan/istumaan ja hieman kaukokäskyjä. Treenit meni mielestäni aivan mainiosti, vaikka Hilla kyllä yrittikin aina välillä livahtaa kavereidensa luo.

Tänään sitten innostuin uudelleen treenaamaan noutoa, erilaisia seuraamisharjoituksia ja kaukokäskyjä. Kaukokäskyissä parhaaksi apuvälineeksi minua kohti liikkumiseen olen huomannut sen, että palkka on Hillan takana valmiina. Kaukokäskyissä maahanmeno tapahtuu lähes aina ilman tassuttelua tai eteenpäin liikkumista. Istuminen menee myös suht ok, mutta suurin ongelma on seisomisessa, jolloin yleensä liikkuu minua kohti. Sain myös (ihme kyllä!) otettua pienen pätkän videokuvaa meidän kaukokäskyjen alkeista. Videolla ei valitettavasti näy minun käsimerkit ja etäisyys kunnolla, sillä käytin zoomia. Etäisyys oli kuitenkin n. 6 m (?). Liina on käytössä ainoastaan Hillan juoksujen vuoksi, sillä Hillalla on tapana innostua muista koirista ja ihmisistä niin paljon, että lähtee juoksemaan niiden luokse.

ps. pahoittelen huonohkoa kuvan laatua... Jouduin kääntämään videon oikein ja tämä tästä syystä laatu kärsi.

Noutajaihmiset, tokoihmiset, tosiharrastajat sekä palveluskoiraihmiset....

Haha löysin aika hauskan jutun, missä luonnehditaan ko. ihmis/koiratyyppejä. En yleensä lisäile tämmöisiä sivuilleni, mutta menköön nyt tämän kerran näin lauantai-illan väsymyksen piikkiin :D

Palveluskoiraihmiset

-Tiukkapipoisia tosikkoja, joille koira on pelkästään harrastusväline
-Vähättelevät ja säälivät jokaisen muunrotuisen koiran omistajia
-Kontrollifriikkejä, joille harrastaminen on pakkomielle
ovat kovaäänisiä ja huutavat koirilleen
-pukeutuvat aina treeneihin sopiviin vaatteisiin
-haukkuvat näyttelylinjaisia AINA
-puhuvat omaa kieltään ja ylenkatsovat, jos joku aloittelija ei ymmärrä.
-ovat omissa porukoissaan, joissa voivat heittää ronskiakin läppää koiristaan, mutta ovat käsittämättömän herkkänahkaisia muiden arvosteluille
-eivät arvosta mitään muuta kuin omaa rotua/omaa treeniporukkaa
vain oma laji on minkään arvoinen. Etenkin suojeluharrastajilla yleistä.
-Kukaan ei voi tietää koirista mitään jos ei ole tosiharrastaja ja paahda treeneissä verenmaku suussa

Noutajien omistajat

-ovat joko täysin koirista tietämättömiä perheihmisiä tai sitten metsissä rämpiviä harrastajia
-rakastavat mutaa ja sadetta oli kyse kummasta tyypistä vain
eivät osaa riidellä. Ovat todennäköisesti todella tyhmiä tai ainakin yksinkertaisia
-syövät hyvin ja tarjoavat aina kotiruokaa myös koiralle. Voisin hyvin kuvitella koirille katettavan ruuan samaan pöytäänkin.
-Pitävät kuolleiden lintujen käsittelystä ja jaksavat puhua niistä ja koiristaan ikuisuuden
-eivät tajua miksi muut eivät näe heidän koiriensa täydellisyyttä ja pitävät noutajia vain kuolaavina ja hösäävinä pahanhajuisina löllyköinä.
heidän koiransa eivät koskaan ole lihavia, niillä on vain isot luut ja paksu nahka
-Noutajaihmiset eivät koskaan laita koiralleen muuta vermettä kuin heijastinvaljaat. Valjaisiin on yhdeksän kertaa kymmenestä kiinnitetty flexi ilman lukitusnappia ja yhden kerran kymmenestä sataan solmuun vedetty vanha nahkahihna. Mutta valjaat on ja pysyy.

Tosiharrastajat

-spk on ainoa oikea rotu, käyttöspk on ainoa oikea spk
-suojelu on ainoa oikea laji
-jos joku erehtyy puhumaan treenaavansa tosissaan agilityä tai käyttävänsä naksutinta hän saa parhaassa tapauksessa vain silmien pyörittelyä, pahimmillaan räkäistä naurua ja saarnan
-ovat tosikoita, fanaatikkoja ja pelottavia, mutta pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, joilta voi saada paljon kullanarvoisia vinkkejä, mikäli ei ole herkkänahkainen

Tokoihmiset

-Koira on joku bortsu tai belggari. Joillain tosi oudoilla tyypeillä saattaa olla briardi tai collie.
-Ulkona on aina päällä joko lenkkarit tai vaelluskengät, suorapunttiset tuulipuvun housut sekä treeniliivi. Päässä on lippis, ja naisilla tukka on ponnarilla ja tulee sieltä lippiksen takana olevasta reiästä.
-Mukana on aina reppu, jossa on patukka, pallo, noutokapuloita (sekä puisia että metallisia, eri kokoa kaikki) sekä tötsät ruutua ja merkkiä
varten. Koiran kanssa ei voi lähteä ulos ilman kyseistä varustusta.
-Kouluttaessaan koiraansa toko-ihmiset kävelevät aina reippaasti eteen päin vatsa sisällä ja rinta ulkona. Edistyneemmät katsovat tiukasti eteen päin, jotteivät vahingossakaan katsoisi koiraansa, aloittelevat vilkuilevat hermostuneesti koiraansa mutta kuvittelevat katsovansa niin ikään kauas horisonttiin.
-Voivat puhua loputtomasti koirien kouluttamisesta, ja päätyä mitä syvällisempiin keskusteluihin aiheesta naksutin- vai viettikoulutus vai sekä että.
-Suhtautuvat ymmärtäväisen säälivästi ihmisiin, joiden koirat eivät osaa erikoisvoittajaluokan liikkeitä.

Loput luonnehdinnat löytyvät täältä!

(N)outoilua!

Noniin hieman yli viikko ollaan tässä nyt kärvistelty sisällä keskenään juoksujen sekä kovien pakkasten vuoksi. Enkä nyt tarkoita sitä, ettemme olisi pihalla käyneet ollenkaan. Olemme vain joutuneet jättämään tokotreenit yms. koirakavereiden kohtaamiset väliin. Hillan käytös on juoksujen aikaan ollut mielestäni outoa(!?) Hilla on ollut mielestäni erittäin vaisu, voisin jopa sanoa, että masentuneen oloinen. Hillaa ei ole kiinnostanut lelut ollenkaan. No olenpahan saanut nyt hieman vapaata lelujen keräämisestä, sillä Hilla on mestari levittämään niitä kilpaa minun yrittäessä kerätä niitä lelukoppaan. Pöksyjä Hilla pitää nätisti jalassa, ei ole toistaiseksi yrittänyt repiä pois. Yksiä pöksyjä on kyllä jo ehditty sabotoimaan jäämällä tahattomasti tv-tason laatikon kahvaan kiinni ja saamalla paniikkikohtaus siinä kiinniollessa :D Tässä vaiheessa voitte kuvitella minkälainen ääni kuuluu repeävästä kankaasta...

Toisaalta juoksut tulivat nyt pakkasten suhteen sopivaan rakoon, kun jäisi muutenkin ainakin osa tokoiluista väliin. Sitten Hilla myös ontui viime viikolla yhden päivän, mutta näytti menevän ohitse, kun hillitsimme rajua liikuntaa ja lyhensimme lenkit vajaan viikon ajaksi. Emme vielä kuitenkaan ota riskiä liiallisella riehumisella tämän suhteen. Harmi sinänsä, sillä tänään olisi ollut treffit Mikroautoilija Fionan kanssa...

Sitten iloisempiin uutisiin treenirintamalta! Pitkään ongelma oli, ettei Hilla suostunut edes pitkällä tikulla koskemaan noutokapulaan. Treenasimme ahkerasti tänä vuonna sitä, että aina kun koskee kapulaan --> nami.  Mutta sitten eilen rohkaistuin kokeilemaan, että jos vien kapulan sisällä kauemmaksi pystyyn ja pyydän hakemaan niin tuoko se riiviö sitä vai ei. No sehän toi sen! Siispä tästä syystä lisähaasteena olikin tänään se, että olikin häiriötekijöitä (naapurin pikkupojat leikkivät kissoja ja koiria!) ja oltiin pihalla. Olin varsin tyytyväinen Hillan ensimmäisiin noutosuorituksiin!

Iloinen noutaja

Lopuksi vielä video tästä noutoilusta, jotta kaikki skeptiset kaverinikin tämän uskovat! Alussa on epäröintiä lähdöstä hakemaan kapulaa, juoksu on vähän ehkä liian verkkaista ja palautusasento on suoraan sanoen päin persettä. Silti olen aivan äärettömän iloinen Hillan suorituksesta! :) Seuraavaksi aletaan enemmän keskittyä pikkuseikkoihin.

Hillalla alkoi juoksut!

Jihuu! Hillalla siis alkoi viimeinkin ensimmäiset juoksut! :D Hillalla oli outoa käytöstä ja hieman turvotusta jo noin puolen vuoden iän tienoilla, mutta nyt tämä tapaus on aivan varma! :) Tässä nyt vain tämmöinen miniraportti asiasta! Tokotreenit ovat nyt sitten hetken jäissä, kun melkein kaikki muut treenaajat ovat uroksia.

Tokotreenit ovat nyt muutoinkin hetken jäissä, sillä Hilla alkoi eilen ontumaan. Syy ei ole aivan varma, mutta epäilen, että toisen koiran kanssa riehumisella on ollut vaikutusta asiaan. Jäämme tarkkailemaan tilannetta, onneksi oli Metacamia ja homeoppaatisia "lääkkeitä" kaapissa varmuudeksi.

Kotimaan matkailua silmäpeilaukseen ja valitusta liiallisesta koirakurista?

Helmikuun ensimmäisenä päivänä Hillalla olikin jännä päivä edessä. Edessä oli matka junalla Kirkkonummelle, joka oli Hillan ensimmäinen matka junassa. Kuten monet Hillan tavanneet tietävät, neidillä on paha tapa "kujertaa"/vinkua/ulista, jos jokin asia ei "diivaa" miellytä. Pelkäsin, että junamatkasta tulee täys kaaos, mutta ihmeen rauhallisesti se meni, alussa vain pientä kujerrusta. Hillasta oli myös kivaa ku vieressä istuvilta matkustajilta sai huomiota ;) Junanvaihtokin sujui Helsingissä hienosti, hieman vain taisi jännittää vauhdilla ohikiitävien työmatkalaisten paljous :) Saavuttuamme Kirkkonummelle Hilla pääsi tapaamaan äitiään Fridaa, serkkua, siskoa Mildáa sekä muita sukulaisia. Silmäpeilauksesta selvisi kaiken olevan kunnossa!

Maanantain tokoiluissa otimme ensimmäistä kertaa kaukokäskyjä ulkona. Oikeastaan nyt ekalla kertaa otimme vain istu-maahan-istu-variaatiota. Ei oikein iha nappiin mennyt, olohuoneharjoittelut siis vielä jatkukoon! Etäisyytenä ollaan kyllä kotona yritetty 3-5m ja osataan kyllä jo mennä i-m-s. Palkkana käytetty takapalkkaa, jottei liikkuisi minua kohti kaukkareissa. Kentällä en kylläkään ottanut takapalkkaa, joten liekö se sit saanut Hillan vähän hämilleen... Noo, ensi kerralla sitten takapalkalla ja vielä helpommilla harjoituksilla :)
Hyppyä myös treenasimme hieman jopa jo KOLMELLA lankulla :D Korkeus on aika matala, mutta kävi ihan hyvin siihen, kun totuteltiin vain esteen yli hyppäämiseen. Tässä käytin palkkana pientä vinkulelua, joka oli eka kerta kun lelu toimi palkkana Hillalle! Eka piti hieman hetsata ja sit heitin lelun esteen toiselle puolelle ja päästin Hillan pannasta irti ja käskyksi annoin hyppy. Hienosti meni siihen nähden ettemme ole tätä harjoitelleet!

Talomme ilmoitustaululle oli tullut valitus koirien pissoista ja kakoista, jonka minä vielä ymmärrän, että niistä aina valitetaan tehdään asiat miten vain. Mutta pari päivää sitten oli vielä hauskempi tapaus, kun lähistöllä asuva mummeli alkoi valittamaan minulle liian tiukasta "koirakurista"... Kyllä, luit oikein! Tilanne meni näin:
Lenkillä ollessamme vastaan tuli mummeli vedettävän laukkunsa kanssa. Tiedän Hillan innostuvan kaikesta vedettävästä ja työnnettävästä, joten otin Hillan tien oikeen reunaan sivulleni seisomaan tarkoituksena odottaa nätisti, että mummeli menisi ohitsemme. Mummeli pysähtyikin kohdallemme ja alkoi valittamaan kuinka minä pidän liian tiukkaa kuria koiralleni. Olin aivan ällikällä lyöty!? Vastasin, että sehän olisi vaarallista, että jos koira saisi hypellä miten sattuu pitkin katuja. Mummeli tähän sitten lisää, että kun se koira on vielä ihan LAPSI, ja lapsena halutaan pitää hauskaa ja olla LAPSIA! Mummeli myös jatkoi mussuttamamista ja sanoi minun LOUKKAAVAN koirani TUNTEITA tällä minun "kurinpidolla". Tämä mielipiteiden vaihto loppui kovin lyhyeen, kun pokka naamallani ei vissiin meinannut pysyä, sillä mummeli jotain vielä jatkaessaan matkaa tiuski ja äyski... :D No ehkä nyt olen maailman huonoin koiranomistaja, kun en anna koiran riehua kadulla sen oman tahdon mukaan, mutta olkoon asia sitten niin! Toivottavasti mummeli ei nyt ilmoita minun liiallisesta "kurinpidosta" eläintensuojeluyhdistyksille ;) Jään odottelemaan uutta lappua ilmoitustaululle tämän tiimoilta...