Tokon jatkokurssi, here we come! :D

Päätin aloittaa aivan ex-tempore ideasta Hillan kanssa tokon jatkokurssin. Luitte siis aivan oikein, tokon jatkokurssilla ollaan, vaikka ei virallisesti olla alkeiskurssiakaan käyty. Ollaan kyllä kahdesti viikossa käyty harjoittelemassa (kerta tokoa ja kerta pk-tottista /vko) paikallisen kennelkerhon kentillä. Uskon, että alkeiskurssin suurin osa sisällöstä on ainakin teoriassa hallussa ;)

Hilla osaa perusliikkeitä täydellisesti, kun olemme kentällä sellaiseen aikaan, ettei ole muita koiria häiritsemässä. Koirat ovat liian suuri häiriötekijä Hillalle vielä, se on syy minkä vuoksi päätin ilmoittaa meidät kurssille. Toivon, että neidin keskittyminen parantuisi edes hieman kurssin ansiosta. Ohjaajaa olemme aikaisemminkin tavanneet harjoittelun merkeissä harjoittelukentällä. Olen jo aikaisemmin saanut hyviä vinkkejä häneltä, kiitos niistä :) Emme ole nyt n. 1,5 kuukauteen käyneet kentillä sairasteluiden, matkojen sekä muiden syiden vuoksi. Kuitenkin tämä ennalta tuttu ohjaaja sanoi, että olemme kehittyneet viime näkemältäkin. Se oli hienoa kuulla, että meidän kontakti on parempaa kuin aikasemmin ja neidiltä löytyy hänen mielestä yhä enemmän malttia odottaa. Hienoa kuulla ulkopuoliseltakin, että eteenpäin on taas menty!

No mutta viimeksi maanantaina oli kurssin ohjelmassa luoksepäästävyys, hyppy sekä luoksetulo. Luoksepäästävyys menee jo aivan suht ok, hieman oli havaittavissa aikomusta nostaa pylly maasta. Otankin tämän nyt seuraavaksi missioksi saada onnistumaan "täydellisesti". Hypyn kohdalla opettelimme vain hieman nostamaan jalkoja esteen läpi juostessa. Kiertämisongelma ilmenee oitis ellen estä omalla liikkeelläni kiertoa. Toisaalta tätä emme olekaan harjoitelleet kuin kerran aikaisemmin, ei ole nyt kaikista tärkein liike tällä hetkellä meille.Viimeinen liike oli luoksetulo, jossa meillä onkin pitkä ja kivinen tie edessä muiden koirien läsnäollessa. Lähes joka kertaa tullaan nätisti luokse, kun ei ole muita koiria. Hienosti kuitenkin saimme luoksetulon onnistumaan ohjaajan avustuksella muiden koirien ollessa kauempana. Ensimmäistä kertaa kokeilimme myös läpijuoksulla harjoittelua, ja taidan ottaa sen osittain myös tavaksi vaihdella, ettei vauhti hiljene luoksetulon lopussa.

Olemme nyt hieman opettaneet Hillalle koskettamista. Pyydämme esimerkiksi käskyllä koske koskettamaan palloa nenällä tai etutassulla. Tästä seuraa palkkio. Hienosti tämä on tajuttu. Olemme myös hieman leikitelleet etsi -käskyn kanssa. Tätä käskyä käytetty, kun metsästä on etsitty lähietäisyydelle piilotettu dummy, mutta nyt myös kokeilimme löytääkö tuhinanenä mukien alta herkut. Videossa oli vasta muutama kerta alla ja kahdella mukilla.

Ensi maanantaita odotellessa, kun ohjelmassa olisi seuraaminen, joka meiltä sujuukin jo kohtuu hyvin. Silti jännittää, ainakin minua :D

Mörköjä ja murkkua?

Hilla on jo iso tyttö! Tänään tuli 9kk täyteen. Hillahan on ollut meillä jo ikuisuuden! Olen huomannut neidin käytöksessä uusia tuulia. Hilla on kyllä muutenkin aika omapäinen ja suhteellisen energinen pakkaus, mutta nyt tuntuu, että neidin omapäisyys "pahenee" koko aika. Joka päivä kokeilee rajojaan. Erityisesti minulle niskuroidaan, ei niinkään isännälle. Viime viikot Hilla on myös alkanut tuhoamaan leluja ja kaikki pitäisi syödä... Hilla on suhteellisen nätisti aina leikkinyt leluillaan, mutta nyt saa olla aika varovainen mitä leluja jättää siksi aikaa kun ei olla kotona. Ei tästä ole montaakaan viikkoa, kun oli läheltä piti tilanne nielaistun pehmolelun kanssa ja emmekä saaneet neitiä oksentamaan samana iltana. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin ja lelu lopulta oksennettiin seuraavana iltana. Sen jälkeen marssin lemmikkiliikkeeseen ja pyysin "ikuisesti kestävää lelua". Meille suositeltiin nylon-luuta ja ihan kivasti se on nyt kestänyt Hillan kovaa kohtelua. Meille suositeltiin myös mopon rengasta sekä hevosten motivointipalloa! Täytyy pistää harkintaan, olisihan se mopon rengas kivan näköinen tossa olohuoneen matolla... Ei edes hampaiden vaihtumisen yhteydessä ollut näin suurta tarvetta järsiä kaikkea hajalle. Siispä epäilen jonkin asteisen murkkuiän alkamista? 


Tästä alkavasta murrosiästä on myös muita merkkejä. Neidin käytös on aika vaihtelevaa. Myöskin yksin ollessa on tuhojen määrä lisääntynyt aivan yllättäen. Erityisesti tänään poissaollessa eteisen matto oli maistunut tavallista paremmalle. Kyllähän mattoa oli aikaisemminkin jo hieman järsitty, mutta nyt oli kyllä kunnolla pidetty hauskaa...

Pahoinpidelty matto...

...ja tyytyväinen koira

Myöskin hajut vievät lenkeillä aivan mennessään ja korvat ovat taas vaihteeksi laitettu narikkaan aivojen viereen. Tästä syystä hihnakäyttäytyminen on nyt tiukan syynin alla, sillä Hillalla on taipumus vetää aika paljon. Olemme nyt kokeilleet joitain viikkoja sitä, että pysähdymme joka kerta neidin vetäessä ja odotamme, että Hilla tajuaa itse tulla lähemmäs ja hihna löystyy. Olemme myös välillä vaihtaneet aivan yllättäen suuntaa, jotta opittaisiin vähä tarkkaavaisemmaksi omistajan liikkeiden suhteen. Ei vaan tunnu auttavan. Ehkä se johtuu tästä iästä... Mörköjä nähdään ja kuullaan joka lähes päivittäin. Milloin eteisen naulakossa roikkuva musta takki on murisemisen ja selkäkarvojen pystyyn nostamisen arvoista, ja milloin saadaan hirveä haukkuraivopelko-hepuli mökin savupiipusta... :D Tästä savupiippu-episodista sain videopätkääkin, ja se on kaikista möröistä se "pelottavin" tähän mennessä.

En nyt sit tässäkään kirjoituksessa hirveästi päässyt meidän treenitilanteisiin, mutta oli aivan liian suuri kiusaus jättää savupiippu-video julkaisematta! Ensi kerralla sitten treenailuista :)

Hilla ja Lapin reissu

Nyt olisi aika itse kunkin palata taas arkeen 2 viikon lomailun jälkeen, josta viikon vietimme Muoniossa. Automatkan ajan Hilla nukkui suhteellisen sikeästi lähes koko matkan hieman vaan kankkuaan käännellen. Taukoja pidettiin useammin kuin oltaisiin muutoin tehty, jotta neiti pääsi vähän ulkoilemaan. Alkujaan reissuun piti lähteä isommalla kokoonpanolla, jotta Hillallakin olisi ollut Fiona-koirakaveri mukana ja sen "vanhemmat". Tuolloin oli myös suunnitelmissa kavuta Saana-tunturin huipulle ja takaisin n. 10km matka. Kuten jo moni varmaan arvaa, haaveeksi jäi tämän toteutus, vaikka olimme kovasti harjoitelleet retkeilyä Evolla...

Mökille saavuttuamme Hilla suorastaan sekosi innosta ja uusista hajuista, joita nuuskutteli päästellen kovaäänistä tuhinaa. Neiti oli aivan onnesta sekaisin. Emme alkuviikolla uskaltaneet pitää neitiä edes vapaana, sillä pelkäsimme Hillan häviävän samantien metsän uumeniin hajujen perässä. Loppuviikosta aikaisimmat aamupissat ja iltapissat tehtiinkin jo vain hieman ulko-ovea raottamalla ja itse kuistilla värjöttelemällä. Hienosti neiti ymmärsi, että olisi hirveää jäädä keskelle Lapin luontoa ilman ruokaa, jos joku laittaisikin oven vain kiinni ;)

Viikko meni mukavasti retkeillen pitkin lähiympäristön luontopolkuja. Hillan nuoruuden ja ehkä hieman omistajien kokemattomuuden vuoksi valitsimme yleensä n. 3km pitkät metsälenkit. Viimeisenä päivänä uskaltauduimme oikein kapumaan Olos-tunturin huipulle: Hilla meni vauhdilla edeltä ja omistajat hengästyneinä kauempana perässä. Viikon aikana jo huomasi kuinka neidin kunto nousi kohisten. Samaisena päivänä myöskin päätimme lähteä Vuontisjärvelle retkelle, jotta isäntä pääsisi vielä hieman kalastelemaan. Jouduimme oikaisemaan suon poikki, ja Karttakeskus voi olla varma, että perästä kuuluu, sillä kartassahan ei ollut merkintää suoalueesta! :D Hilla oli omassa elementissään kun käveli jokaisen lätäkön kautta ja me omistajat kauhuissamme, kun tajusimme unohtaneemme Hillan pyyhkeen kotiin... No ei se auto nyt onneks niiin sotkuiseksi tullut kuin pelkäsin.

Hillan ensikohtaaminen porojen kanssa oli myös hupaisa, ok no ehkei kuitenkaan. Ainakin desibelit olivat kohdallaan kun neiti alkoi kovaan ääneen rääkymään autossa kun tien sivussa oli poroja. Etupenkillä meinasi kuulo mennä! Loppuviikkoa kohden nämä kohtaamiset rauhoittuivat. Vain kerran viikon aikana Hilla kohtasi poroja meidän ulkoillessa, mutta välimatka silti poroihin oli (thank god!) vähintään semmoiset 50m. Vältyimme selkkauksilta. Meidän lintukoira oli myös muutoin hyvin valppaana retkiemme aikana. Suusta sain kaivella perus-linnun-raatojen lisäksi muun muassa kuolleen hiiren sekä TUNTURISOPULIN ja milloin mitäkin kasvia/mutaa/räkää/sammalta. Valppaina kavereina bongasimme myös pyyn, jota meidän lintukoira olisi myös mielellään vähän jahdannut.

Lopuksi vielä kuvasatoa viikon reissulta :)

Hilla Hetta tunturin laella

Rankka reissu?!

Siinä meni pihamaan koristekelo-oksat parempaan käyttöön :D

Vauhdilla tunturilta alas

Lopuksi vielä Hillan poseeraus :)

Seuraavassa kirjoituksessa aion enemmänkin kertoa missä vaiheessa Hillan treenailut menevät ja olen myös hieman videomateriaalia saanut kuvailtua neidin touhuista niin treeneissä kuin arjessa :)