Oivoi, kuinka pitkä aika onkaan vierähtänyt edellisestä blogin kirjoittelusta. Myönnän syyllinen löytyy täältä. Kuitenkin sen verran aion puolustautua, että korkeakoulun opinnäytetyö on tässä viimeistelyä vaille valmis, joten kohta jatkuu kuulumisten kertoilu entiseen malliin. :)
Mistähän aloittaisin... Kaikenlaista on tapahtunut tässä viime aikoina. Kuitenkin suurimman edistysaskeleen on tehnyt allekirjoittanut Hillan lenkityksessä. Neidin kalloon on viimeinkin porautunut tieto siitä, kuinka minä = laumanjohtaja ja hän = seuraaja. Aivan käsittämättömän mukavia nuo lenkit nykyään, kun ei tarvi koko matkaa pysähdellä, riuhtoa, kiskoa, käskyttää ja manata itsekseen, kun vetäminen alkaa ulko-ovelta ja päättyy siihen, kun tajuaa, että lähdettiin kotiin päin. Tällöin itse sain vetää koiraa kotiin päin... Mutta nykyään Hilla-neiti kävelee jo nätisti oikealla puolella sivulla ja ei tarvi hirveästi hihnasta nyppäistä, kun viesti menee perille ja palataan takaisin sivulle kävelemään. Välillä on niitä huonojakin päiviä, mutta kenelläpä ei. Koirien kohtaamisiin ei kuitenkaan ole tullut helpotusta, mutta eiköhän sekin onnistu, kun jaksamme yrittää! Alla kuvaa Hillasta lenkillä.
 |
| Hienosti mennään! :) |
Olimme tässä myös 10 päivän reissulle Muonion mökillä, jossa sitten saimme rauhassa opetella vapaana juoksemista ja luoksetuloa, kun eipä siellä hirveästi naapureita näkynyt. Aika paljon myös tokoilimme Hillan kanssa ja syötimme herkkuja. Pillillä Hilla tulee hienosti luokse, josta onkin ihan videomateriaalia tarjolla.
 |
| Tukeva syömisasento :D |
|
Muonion reissuilun jälkeen kiirehdimme miltei suoriltaan ystäviemme häitä viettämään Vantaalle. Tämä tiesi Hillalle mahtavaa viikonloppua koirakaverinsa Fionan luona Helsingissä. Lisäraporttia viikonlopusta tulossa myöhemmin kuvien kera! Oli kuitenkin ollut hauskaa kaikilla, niin Fionan omistajilla kuin Hillallakin.
Tokoilun tilanteesta sen verran, että hieman oltiin tauolla tuossa allekirjoittaneen selän venähtämisen vuoksi, jolloin 3 viikkoon ei tehty lainkaan mitään. Totesin kuitenkin, että tauko teki hyvää molemmille osapuolille. Ystäväni Roxyn omistajakin on sitä mieltä, että Hilla osaa nykyään jopa jo keskittyä olennaiseen, eikä koko aika etsi muita mielenkiinnonkohteita. Josta puheenollen viime perjantaina olikin parhaat treenit koskaan! Hilla makasi kuin tatti paikallaan 5m etäisyydellä paikallamakuussa Roxyn kanssa. Olin yllättynyt! Kyllä se tästä hiotaan kuntoon ennen möllitokoa! Myöhemmin maanantaina yritämällä neiti päästi oudon kiljahduksen ja meinasi nousta, tällöin huusin aikas hemmetin kovaa sieltä 10m päästä
HEI! Taisi hieman pelästyä, sillä meni vauhdilla takaisin maahan. Kyllä se tästä! Kohta palaamme "yleisille" tokokentille treenailemaan tämän Roxyn ja Damin kanssa treenailun lisäksi.
Alla vielä uusimmat kuvat Hillan kesäkunnosta. Alkaa olemaan tämä paino nyt kohdillaan kun ollaan siinä 27kg tienoilla. Hienosti pystyy laskemaan kylkiluita ja selkäranka tuntuu. Alkaa tämä hitaasti ja varmasti tehty "laihdutusprojekti" olemaan nyt ohitse.Vaikka eihän Hilla nyt koskaan ole missään hirveän lihavassa kunnossa ollutkaan, mutta omistajat toivovat tämän painon vähentämisen helpottavan tilannetta etujalkojen suhteen, joissa oli havaittu nivelrikkoon viittaavia muutoksia viime kesänä.
