Lahjattomat treenaa

Syyskuu ja lokakuu ovat olleet hyvin pitkälti (ylläri) koirille pyhitettyä aikaa kiireisen kesän jälkeen. Vuoden tauon jälkeen pääsimme viimein 8.9. Hillan kanssa tokon alokasluokkaan kokeilemaan jokos olisi opit siirtyneet tassuihin asti. Kokeen tuomarina toimi Harri Laisi ja yllättäen saimme kokeesta 168,5pt ja päivän sijoituksena 3. sija eli kauan odotettu I-tulos Hillalle. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kiitos päivän seurasta ja henkisestä tuesta Sofia ja Elma! :) Kiitos paljon tokonvalmennusryhmällemme treeneistä ja tuesta sekä Oili Huotarille hyvistä vinkeistä! Eikun kohti seuraavia kokeita!

Pisteet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen:10
Seuraaminen kytkettynä:7
Seuraaminen taluttimetta:7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7 (kaksoiskäsky)
Luoksetulo: 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5
Estehyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 8

Kontaktikin parantunut!

Hillan lemppari: hyppy

Naavan oli tarkoitus mennä MH-luonnekuvaukseen Ikaalisiin 14.9. viiden sisaruksen kanssa. No toisin kävi, kun Naava aloitti viikkoa ennen juoksut. Naavan sisaruksiakin piti olla paikalla Naavan lisäksi 5kpl, mutta kaikenlaista sattui ja lopulta paikalle pääsi 3. Hienosti meni Gebeli-sisaruksilla myös Mh:t, onnittelut hienoista koirista! Päätin sitten aluksi ihan vitsillä, että vien sitten Hillan Naavan tilalle. Enemmän ja enemmän asiaa mietittyäni olisihan se hyvä Hillaltakin saada jokin virallinen luonnetestaustulos. Mielenkiintoista tässä oli se, että tarkistin Koiranetin mukaan Hilla oli 18. MH-kuvattu labradorinnoutaja Suomessa. Kylläpä on vähän MH-kuvattuja labbiksia... Kuitenkin kuvauksessa Hilla oli pätevä tapaus ja sen maailmaa ei hetkauttanut mikään: ei haalarit, räminälaitteet saati aaveet. Valitettavasti teknisten ongelmien takia ampumisosuus ei päässyt videolle asti, mutta Hillahan ei reagoi ampumiseen lainkaan. Täällä tulokset ja tässä video.

Vauhdilla vieheelle. Kuva: Minna Virtanen

Aaveet

Hieman huonompia uutisia sitten. Hilla RTG-kuvattiin nivelrikon nykytilanteen selvittämiseksi Vethausissa Hattulassa. Lääkäri oli oikein pätevä Anssi Tast, joka aikoinaan leikkasi Naavan poikki menneen reisiluun. Kuvista näkyi ikäväksemme, että nivelrikko on edennyt. Molemmissa kyynärissä on rustovauriot varislisäkkeissä ja toisessa jalassa liikerajoitetta. Tokoa saamme jatkaa, mutta varoisempi täytyy olla. Haaveet ylemmistä luokista siis vedetään vessanpytystä alas. Ruokavalio tarkistettiin ja vaihdettiin Arthroflex (rahanhukkaa, liian pienet pitoisuudet) UK:sta tilattavaan Riaflexiin, jossa on paljon suuremmat pitoisuudet. Voin kyllä suositella kaikille!

Naavan kanssa syksyn aikana edetty tottiksessa mukavasti. Käyty Hannu Liljegrenin opissa hakemassa vinkit seuraamisen parantamiseen sekä noutamiseen, jossa ikäväksi tavaksi Naava läpsinyt tassulla kapulaa ennen nostamista. Tähän saatiin hyvät vinkit ja tulosta on tullut kuukauden treenillä! Seuraaminen on myös parantunut ja jäävistä liikkeistä menee erittäin mallikkaasti maahanmeno ja seisominenkin on alkanut onnistumaan. Seuraavaksi alkaakin tottiskurssi huomenna, jossa otetaan työnalle seuruu häiriön alla sekä seisominen liikkeestä. Luoksetulon päätösasento on saatu suht suoraksi lyhyellä etäisyydellä ja luoksetulon läpijuoksuista ei puutu vauhtia ;) Paikkamakuukin alkanut sujumaan, jopa ne semmoiset 5-8min mittaiset. Hyppytreeniä tehty vain hieman ja A-esteellä pyritään saamaan vauhtia pois, kas kummaa... :D Tavoitteeksi ehkäpä uskallan laittaa BH-kokeen ensi vuoden alkupuolelle. Ensi nyt yritetään selvitä kunnialla 30.11. olevasta möllitokosta.

19.10. käytiin Virpi Laamasen peltojälkikoulutuksessa. Edellisenä yönä vähän tullut lunta ja jännitin, että kääks mitenköhä menee. Tein jonkun 150-200m jäljen 3 kulmalla, jossa oli namia joka askeleella, mutta myös 5 lyhyttä pätkää ilman namia. Kesän leirillä Holm pisti minut kävelemään 3m liinan päähän, mutta Virpi kehoitti tulemaan lähemmäksi n. 0,5m päähän ja sain oikein pätevät ohjeet yhdelle sekä kahden liinan käytölle oikein kädestä pitäen (jos alkaa rynnimään niin helpompi hallita). Hyvää vinkkiä tuli myöskin miten varmistetaan liinan käytöllä kulmissa, ettei koira pääse hirveästi pyörimään edestakaisin. Kättä piti hieman valuttaa liinassa mahd. lähelle koiraa niin takajalat ei päässeet paljoa liikkumaan kun varmisteli kulmaa. Toimi Naavalla ja loppui se turha "pyöriminen".

Kerrankin koulutuksessa kävi jotain ihan odottamatonta myöskin mihin sain sit vinkit. Naava kesken suoran yhtäkkiä vaan pysähtyi ja alkoi katselemaan minua ja siinähä mä sitten välttelin Virpin ohjeiden mukaan katsekontaktia ja seisoskeltiin puoli minuuttia hiljaa ja Naava jatkoi matkaa omin avuin. Kaiken kaikkiaan se oli Naavan paras, vaikein (välillä kova sivutuuli ja vastatuuli) ja pisin jälki! Nyt jopa malttoi syödä lähes kaiken, kun välillä ei oo oikein maltettu edes syödä jäljeltä mitään. Nyt taisi yhden namin vaan missata. Eikä edes hirveästi rynnitty tyhjillä.

Jäljen jälkeen Virpi oikein kehui Naavaa ja oli hänen mielestään oikein pätevä jäljestäjä ja eikä tartte motivaatiota ainakaan rakentaa, kun nauttii niin paljon siitä hommasta. On se vaan ihana.

Vielä pari jälkeä ennen talvea uusilla neuvoilla ja haasteita lisää jäljelle. Sit jääköön hautumaan talven ajaksi.

Huomenna Lahden INT näyttelyyn Naavan kanssa. Jännää.