Surullinen helmikuinen perjantai-ilta

Blogin päivittäminen on nyt hetkeksi jäänyt, vaikka kerrottavaa olisi ollut millä mitalla. Eräs perjantai-ilta hieman muutti kevään suunnitelmia kaikkien menojen ja koirien aikataulujen yhteensovittamisen kanssa. Avokkini soitti minulle 25.2., kun olin vielä kotimatkalla töistä. Hän sanoi, että nyt Naavaa on sattunut jalkaan ja pahasti. Naava oli hypännyt lelua ilmasta kiinni ja pudonnut kankku edellä maahan. Mulle ei yleensä pienistä soitella ja pelästyin mikähän se tilanne nyt oikein on. Kehotin heti lähtemään Vethausiin päivytykseen ja onneksi siellä olikin vapaa aika noin tunnin kuluttua. Suurin osa ajastahan menee jo matkoihin, joten sinne sitten he lähtivät. Hieman myöhemmin kotiin tullessani Hilla tuli minua vastaan aivan hysteerisenä (mikä ei ole lainkaan Hillan tapaista). Se vain vinkui ja juoksi pitkin taloa etsien Naavaa. Itsekin aloin jo hermoilemaan, että mitenhän paha tilanne oikein oli ollut? Piti vain odottaa, että mies soittaisi miltä näyttää. Vihdoin piinallisen pitkän odottelun jälkeen tuli puhelu, jossa sanottiin että Naava rauhoitettiin saman tien ja lähettiin viemään röntgeniin. Kuvista sitten varmistui lääkärin epäilyt siitä, että takajalka oli poikki. Reisiluu oli kokonaan poikki. Leikkaus olisi tehtävä heti, ja onneksi päivystys vuorossa olikin juuri ortopedi, ettei tarvinnut siirtää Naavaa Viikkiin. Lääkäri ei kuulemma sanonut mitään sen enempää, vaan lupasi soittaa kun Naava on leikattu. No sitten se piinallinen odotus vasta alkoikin. Oli selvää, että Naava jäisi yön yli sairaalaan, joten mieskin tuli kotiin. Odotimme yli 3 tuntia ja siinä vaiheessa mun hermo petti ja piti soittaa kysyäkseni mikä tilanne oikein oli. Leikkauksen aloittaminen oli viivästynyt ja se oli parhaillaan meneillään. Hoitaja kehoitti kärsivällisesti odottelemaan vain lääkärin soittoa. Taas odoteltiin pari tuntia ja sitten onneksi puolen yön aikaan minulle viimein soitettiin, ja kerrottiin leikkauksen menneen hyvin. Mikä helpotus! Lääkäri sanoi, että onneksi luu oli mennyt siististi poikki, ettei luun paloja ollut. Ennuste olisi nuorella koiralla hyvä.
Seuraavana päivänä sitten alkoikin häkin metsästys, kun pitäisi saada tuo Duracell-Naava pysymään aloillaan 8 pitkää viikkoa! No onneksi saimme Mialta lainaan häkin! Kiitos vielä! Sitten kiireesti kotiin 45minuuttia ennen omien tupareiden alkua ja mies lähti hakemaan koiraa Vethausista kotiin. Tulihan hässäkkä viikonloppu, kun tupareita emme viitsineet perua kauempaa tulevien vieraiden vuoksi. Naava sai morfiinipöllyissään nukkua illan rauhassa työhuoneessa.

Pikku potilas :(

Pystyssä jo parin päivän päästä :)

Leikkaushaava parin päivän kuluttua leikkauksesta

Nyt on mennyt 4 vkoa leikkauksesta ja vauhti on ollut niin paljon, että omistajia on hirvittänyt. Häkissä oleminen työpäivien aikana opeteltiin nopealla aikataululla, ja hyvin on mennyt häkkioleskelut. Kaikenlaista "pientä kivaa" on tuhottu tänä aikana, kun lenkkeillä on saatu vain 10min PÄIVÄSSÄ ! Sillä ei nyt ihan oo saatu purettua 7 kuukautisen pennun energiamääriä... No paljon on luita nyt syötetty ja tottisteltu olohuoneessa. Tänään illalla on ensimmäinen kontrolliröntgen.