Helmikuun ensimmäisenä päivänä Hillalla olikin jännä päivä edessä. Edessä oli matka junalla Kirkkonummelle, joka oli Hillan ensimmäinen matka junassa. Kuten monet Hillan tavanneet tietävät, neidillä on paha tapa "kujertaa"/vinkua/ulista, jos jokin asia ei "diivaa" miellytä. Pelkäsin, että junamatkasta tulee täys kaaos, mutta ihmeen rauhallisesti se meni, alussa vain pientä kujerrusta. Hillasta oli myös kivaa ku vieressä istuvilta matkustajilta sai huomiota ;) Junanvaihtokin sujui Helsingissä hienosti, hieman vain taisi jännittää vauhdilla ohikiitävien työmatkalaisten paljous :) Saavuttuamme Kirkkonummelle Hilla pääsi tapaamaan äitiään Fridaa, serkkua, siskoa Mildáa sekä muita sukulaisia. Silmäpeilauksesta selvisi kaiken olevan kunnossa!
Maanantain tokoiluissa otimme ensimmäistä kertaa kaukokäskyjä ulkona. Oikeastaan nyt ekalla kertaa otimme vain istu-maahan-istu-variaatiota. Ei oikein iha nappiin mennyt, olohuoneharjoittelut siis vielä jatkukoon! Etäisyytenä ollaan kyllä kotona yritetty 3-5m ja osataan kyllä jo mennä i-m-s. Palkkana käytetty takapalkkaa, jottei liikkuisi minua kohti kaukkareissa. Kentällä en kylläkään ottanut takapalkkaa, joten liekö se sit saanut Hillan vähän hämilleen... Noo, ensi kerralla sitten takapalkalla ja vielä helpommilla harjoituksilla :)
Hyppyä myös treenasimme hieman jopa jo KOLMELLA lankulla :D Korkeus on aika matala, mutta kävi ihan hyvin siihen, kun totuteltiin vain esteen yli hyppäämiseen. Tässä käytin palkkana pientä vinkulelua, joka oli eka kerta kun lelu toimi palkkana Hillalle! Eka piti hieman hetsata ja sit heitin lelun esteen toiselle puolelle ja päästin Hillan pannasta irti ja käskyksi annoin hyppy. Hienosti meni siihen nähden ettemme ole tätä harjoitelleet!
Talomme ilmoitustaululle oli tullut valitus koirien pissoista ja kakoista, jonka minä vielä ymmärrän, että niistä aina valitetaan tehdään asiat miten vain. Mutta pari päivää sitten oli vielä hauskempi tapaus, kun lähistöllä asuva mummeli alkoi valittamaan minulle liian tiukasta "koirakurista"... Kyllä, luit oikein! Tilanne meni näin:
Lenkillä ollessamme vastaan tuli mummeli vedettävän laukkunsa kanssa. Tiedän Hillan innostuvan kaikesta vedettävästä ja työnnettävästä, joten otin Hillan tien oikeen reunaan sivulleni seisomaan tarkoituksena odottaa nätisti, että mummeli menisi ohitsemme. Mummeli pysähtyikin kohdallemme ja alkoi valittamaan kuinka minä pidän liian tiukkaa kuria koiralleni. Olin aivan ällikällä lyöty!? Vastasin, että sehän olisi vaarallista, että jos koira saisi hypellä miten sattuu pitkin katuja. Mummeli tähän sitten lisää, että kun se koira on vielä ihan LAPSI, ja lapsena halutaan pitää hauskaa ja olla LAPSIA! Mummeli myös jatkoi mussuttamamista ja sanoi minun LOUKKAAVAN koirani TUNTEITA tällä minun "kurinpidolla". Tämä mielipiteiden vaihto loppui kovin lyhyeen, kun pokka naamallani ei vissiin meinannut pysyä, sillä mummeli jotain vielä jatkaessaan matkaa tiuski ja äyski... :D No ehkä nyt olen maailman huonoin koiranomistaja, kun en anna koiran riehua kadulla sen oman tahdon mukaan, mutta olkoon asia sitten niin! Toivottavasti mummeli ei nyt ilmoita minun liiallisesta "kurinpidosta" eläintensuojeluyhdistyksille ;) Jään odottelemaan uutta lappua ilmoitustaululle tämän tiimoilta...
:D Musta on aina ollut mystistä, miten jotkut ihmiset oikeen loukkaantuu siitä, kun ei anna koiran vöyhöttää miten sattuu ja juosta niiden jalkoihin ja hyppiä ja pommppia. Ja sitten jos näin annettaisiin tehdä, niin sitten valiettaisiin siitä että kun koira ei ole yhtään hanskassa ja se on vaarallinen ja hyppii vsten ja ties mitä. Eihän kukaan anna lastensakaan poukkoilla kaduilla laidasta laitaan ja juosta vastaan tulevien luo, ja tehdä mitä sattuu, ja koira on sentään vaan koira. Jessus sentään! Onneksi sua vaan hymyilytti mummon napina! :D
VastaaPoistaJoo, lähinnä olin tosi hämilläni ja raivoissani aluksi, että mitäs se asia hänelle kuuluu, kun kuitenkin tilanne oli noin päin :D Mutta kyllä se "ensi järkytyksen" jälkeen nauruksi muuttui :D
VastaaPoista