Mörköjä ja murkkua?

Hilla on jo iso tyttö! Tänään tuli 9kk täyteen. Hillahan on ollut meillä jo ikuisuuden! Olen huomannut neidin käytöksessä uusia tuulia. Hilla on kyllä muutenkin aika omapäinen ja suhteellisen energinen pakkaus, mutta nyt tuntuu, että neidin omapäisyys "pahenee" koko aika. Joka päivä kokeilee rajojaan. Erityisesti minulle niskuroidaan, ei niinkään isännälle. Viime viikot Hilla on myös alkanut tuhoamaan leluja ja kaikki pitäisi syödä... Hilla on suhteellisen nätisti aina leikkinyt leluillaan, mutta nyt saa olla aika varovainen mitä leluja jättää siksi aikaa kun ei olla kotona. Ei tästä ole montaakaan viikkoa, kun oli läheltä piti tilanne nielaistun pehmolelun kanssa ja emmekä saaneet neitiä oksentamaan samana iltana. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin ja lelu lopulta oksennettiin seuraavana iltana. Sen jälkeen marssin lemmikkiliikkeeseen ja pyysin "ikuisesti kestävää lelua". Meille suositeltiin nylon-luuta ja ihan kivasti se on nyt kestänyt Hillan kovaa kohtelua. Meille suositeltiin myös mopon rengasta sekä hevosten motivointipalloa! Täytyy pistää harkintaan, olisihan se mopon rengas kivan näköinen tossa olohuoneen matolla... Ei edes hampaiden vaihtumisen yhteydessä ollut näin suurta tarvetta järsiä kaikkea hajalle. Siispä epäilen jonkin asteisen murkkuiän alkamista? 


Tästä alkavasta murrosiästä on myös muita merkkejä. Neidin käytös on aika vaihtelevaa. Myöskin yksin ollessa on tuhojen määrä lisääntynyt aivan yllättäen. Erityisesti tänään poissaollessa eteisen matto oli maistunut tavallista paremmalle. Kyllähän mattoa oli aikaisemminkin jo hieman järsitty, mutta nyt oli kyllä kunnolla pidetty hauskaa...

Pahoinpidelty matto...

...ja tyytyväinen koira

Myöskin hajut vievät lenkeillä aivan mennessään ja korvat ovat taas vaihteeksi laitettu narikkaan aivojen viereen. Tästä syystä hihnakäyttäytyminen on nyt tiukan syynin alla, sillä Hillalla on taipumus vetää aika paljon. Olemme nyt kokeilleet joitain viikkoja sitä, että pysähdymme joka kerta neidin vetäessä ja odotamme, että Hilla tajuaa itse tulla lähemmäs ja hihna löystyy. Olemme myös välillä vaihtaneet aivan yllättäen suuntaa, jotta opittaisiin vähä tarkkaavaisemmaksi omistajan liikkeiden suhteen. Ei vaan tunnu auttavan. Ehkä se johtuu tästä iästä... Mörköjä nähdään ja kuullaan joka lähes päivittäin. Milloin eteisen naulakossa roikkuva musta takki on murisemisen ja selkäkarvojen pystyyn nostamisen arvoista, ja milloin saadaan hirveä haukkuraivopelko-hepuli mökin savupiipusta... :D Tästä savupiippu-episodista sain videopätkääkin, ja se on kaikista möröistä se "pelottavin" tähän mennessä.

En nyt sit tässäkään kirjoituksessa hirveästi päässyt meidän treenitilanteisiin, mutta oli aivan liian suuri kiusaus jättää savupiippu-video julkaisematta! Ensi kerralla sitten treenailuista :)